No siis vau!

Olen noin parisen kuukautta tehnyt Mestan kanssa vain erilaisia noutoleikkejä, en kokonaista noutoa ollenkaan. Sillä meinasi vähäsen hidastua palautuksen vauhti, joten ollaan tehty vaan asennetta takaisin oikeaksi. Tänään tokoiltiin, kun Mestan selkä on ollut koko viikon jo normaali, ja monen päivän remmilenkkeilyjen jälkeen Mestassa on virrannut hitusen ylimääräistä virtaa.

Mestan keskimmäisellä vuorolla (jota edelsi ainakin 15 minuutin autossa vinkumisen loppumisen odotus...) otettiin noutoleikkejä taas, innostin sitä ensin lelulla, annoin vauhdista kapulan suuhun ja pyysin eteen istumaan. Jäi pikkasen vinoon ja sillä välin, kun mietin, palkatako vai eikö, Mesta pari kertaa pyöräytti kapulaa suussaan. Mestaahan ei oikein saisi kieltää, koska on niin herkkis ja lopettaa sitten tekemisen kokonaan, mutta välillä ne moitteet vaan tulee suusta ulos sen enempää ajattelematta. Mesta tiputti kapulan ja häipyi.

Pyysin sen iloisesti takas ja se tulikin ihan reippaasti. Toistettiin sama kaava mitä äsken ja taas se pyöräytti sitä kapulaa suussaan, kun hetken odottelin palkkausta (tahallaan, kun ei kerran äsken pystynyt pitämään rauhassa...). Heti perään toistin itsekin äskeisen virheeni ja Mesta sai moitteet rauhattomasta otteesta, tiputti kapulan ja häipyi.

Harmitti. Olin ihan varma, että siinä meni pilalle koko noudon treenaus ainakin tältä kertaa. Miksen kasannut omia ajatuksiani kuntoon ennen uusintaa... Kutsuin Mestan taas luokse, eikä se ihme ja kyllä ollut yhtään masentunut, päin vastoin ilahtui, kun sai tulla. Innostin taas tennispallolla, jätin kapulan taakse istumaan, otin etäisyyttä, noutokäsky - ja se nappasi kapulan suuhunsa ja tuli luo ihan täysii! Vaikka oli saanut kahdet, vähän turhankin isot moitteet, niin silti se tuli kapulan kanssa luo täysii! Vapautin sen vauhdista heittämällä pallon taakseni ja Mestalla oli superkivaa!

Sama homma uusiksi ja sama meno ja meininki Mestalla. Nyt odotin sen kapulan kanssa luovutusasentoon ennen palkkausta, tuli nätisti eteen ja piti kapulan rauhassa. Otin kapulan ja vapautin Mestan heittämällä pallon jalkojeni välistä taakse, sinne se ryntäsi perään.

Enpä olisi uskonut, että tämäkin päivä tulee, että herkkisperkkis- Mesta ei masennukaan moitteista. Olipa ihan tositosi huippua, että se onkin mahdollista, ja että nouto on nyt niin kivaa, että työt jatkuu samalla motivaatiolla, innolla ja vauhdilla, vaikka ohjaaja mokaileekin. Antaa toivoa, että ehkä joku päivä muissakin liikkeissä saadaan sama aikaan! Sitä odotellessa ohjaaja yrittää opetella hillitsemään kielenkantojaan ja miettii, miten toimia rakentavasti, jos noita kapulan suussapyöräytystilanteita vielä joskus uusiksi sattuu.