Vinkuminen off!

Mestahan siis varsinkin aina treenien alussa pitää koko ajan sellaista iih iih iih-ääntä, hiljaisempaa tai äänekkäämpää. Se vaan on niin innoissaan, ettei pysty olla hiljaa, kun taas Lumes on vastaavassa tilanteessa aina ihan hipihiljaa ja voittajaluokan kokeessakin tuomari erikseen kehui, miten se on niin innokas ja vauhdikas, mutta täysin äänetön. Lumekselta hiljaisuus tulee luonnostaan, Mestalla ei, ja pennusta asti treeneissä vireen nostaminen korkealle on vielä edesauttanut piilevänä olleen ääntelyongelman kehittymistä.

Olen aiemmin kokeillut kieltämistä ja se toimii kyllä sillä tavalla, että Mesta kieltämisen hetkellä lopettaa vinkumisen ja usein pystyy parin kiellon jälkeen esim. lähteä seuraamiseen ilman vinkunaa, mutta kieltäminen paineistaa Mestaa, mitä en tietenkään halua, ja kieltämisellä se ei opi itse säätelemään sitä ääntään. Ollaan myös tehty sitä, että Mestan ollessa perusasennossa, heitän muutaman namin sen eteen maahan, vapautan syömään ne ja pyydän viimeisen namin syönnin jälkeen sivulle. Syöminenhän siis rauhoittaa ja tällaisten toistojen jälkeen Mesta on kyennyt hiljaiseen työskentelyyn, mutta tässäkään tavassa se ei itse tietoisesti lopeta vinkumista, joskin monien ja monien kertojen jälkeen, kun tätä joka treenin alkuun toistaisi ja toistaisi, sen koko aloitusvire voisi laskea sen verran alas, että ei vingu. Kolmas ja viimeisin keino on lelulla leikkiminen heti alkuun ja sen lomassa vauhdikkaampia harjoituksia ja vasta tämän vauhdikkaan aloituksen jälkeen on tehty enemmän keskittymistä vaativaa hommaa, tällä keinoin ei ole juurikaan vinkunut, mutta edelleenkään ei itse tee sitä päätöstä tai mikä lie onkaan, että en vingu.

Olen ehkä vihdoinkin keksinyt ratkaisun, miten Mestan saa heti hiljaiseen työskentelyvireeseen. Ihan oma idea se ei tosin ollut, vaan koulutusohjaajakurssin käytännönosuudella yhdelle koiralle kurssinvetäjä vinkkasi tätä tyyliä vinkumisen poistamiseksi. Tätä neljättä keinoa ollaan nyt muutaman kerran koitettu ja tuntuu toimivan, työstöä toki vaatii pitkään näinkin, mutta vihdoin tuntuu, että joku keino voisi oikeasti toimia.

Mun ideaalitavoitehan siis olisi se, että voisin ottaa koiran suoraan autosta tekemään hommia täydellä innostuksella, mutta vinkumisen takia se ei onnistu. Ollaan nyt tehty siten, että otan koiran siinä täydessä innostuksessaan perusasentoon ja sitten vain odotan, odotan ja odotan, että se hiljenee. Kontaktinputoamisen korjaan, muuten olen aivan täydellisen hiljaa, ja supersinnikkäästi Mesta kyllä on sitä kontaktia jaksanut pitää ja pitää, vaikka ei saa mitään vastinetta. Kun lopulta hiljenee, kehun lyhyesti ja rauhallisesti sekä annan eleettömästi yhden namin. Sitten odotellaan uudelleen hiljentymistä ja toistetaan sama. Kolmannella hiljentymisellä koetan lähteä liikkeelle, mutta pienestäkin vinkaisusta pysähdyn samantien aloilleni sanomatta missään vaiheessa sanaakaan. Näitä liikkeellelähtöyrityksiä toistetaan, kunnes Mesta saa pääkoppansa kasaan ja yli-innokkuus ei enää purkaudu äänenä vaan kohonneena keskittymisenä.

Ja tää oikeasti toimii! Olen joskus menneen talven aikana pari kertaa koittanut vähän vastaavaa tapaa, mutta antamalla hiljentymisen jälkeen käskyn, josta seurasi aina vinkumisen alkaminen uudelleen ja kun samaa käskyä toisti monta kertaa ja ikinä ei päässyt palkkaamaan, kun samantien käskystä aloitti vinkunan, niin Mesta paineistui siitä (se oli siis muuten just täydellisessä käskyn mukaisessa perusasennossa tiiviillä katsekontaktilla, mutta mukana kuului iih iih iih). Nyt en siis hiljentymisen jälkeen anna mitään käskyä vaan ensin tulee ne pari namivahvistetta ja sitten palkaksi hiljaisuudesta (eli ei käskyn noudattamisesta vaan nimenomaan hiljaisuudesta) pääsee suorittamaan seuraamista. Kohta (suhteellinen käsite...) mulla todellakin on Mesta, joka pystyy sekä työskennellä superinnokkaasti että olla hiljaa! Ihan parasta!