Laidunnushetki lampaille, Mestan korvat pilkottavat yhden lampaan takaa.
Ei sillä, että Mesta olisi minkäänlaisia väsymyksen merkkejä näyttänyt. Lampaiden omistaja totesikin taas saman mitä viimeksi, että on Mestalla hyvä kunto, kun se vaan jaksaa ja jaksaa juosta tuota rinkiä lampaiden ympärillä eikä yhtään tahti hiivu. Kuumissaan se kyllä oli, kun lopetettiin, mutta jalat ois vienyt vielä vaikka kuinka. Kesähelteellä ei tosin tuollainen juoksentelu tee hyvää, että jos vielä uudelleen kesän aikana käydään, niin pitää oikeasti miettiä niitä rauhoittamiskeinoja.
Itselle tämä lampaiden kanssa työskentely on tosi vaikeaa. Pitää muistaa kulkea eteenpäin ja mielellään vielä oikeaan suuntaan, eikä ihan aitaan kiinni. Täytyy tarkkailla lampaita ja niiden reaktioita ja mahdollisia karkaamisyrityksiä. Pitää tietää, mitä koira tekee. Ohjeistaa sitä, mutta olla ohjeistamatta liikaa ja antaa työrauha. Huomata, jos se onkin oikealla asialla, vaikka ensin näyttää toista ja olla siten kieltämättä, kun se tekee hyviä omia päätöksiä. Kehua, kun tekee hyvää työtä. Ja sata muuta asiaa, mitkä pitäisi osata ja muistaa. Ihan hirveästi liikkuvia osia. Onneksi edes toinen meistä on vähän kuusalla tästä hommasta. Nämä lampaat on kyllä onneksi tosi kivoja, kun ottavat ihmisestä turvaa ja ovat kunnolla tottuneita koiriin eivätkä juokse heti karkuun niin kuin joissain paikoissa. Muutama lammashan siinä vähän väliä yritti jäädä ruohoakin syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti