sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Paimenpoika työssään

Jotta pitkälle ajomatkalle saataisiin muutakin sisältöä, järjestin Lumeksen koiratanssikilpailun oheen meille paimennustreeninkin. Ajatus oli, että olisimme päässeet paimeneen kisan jälkeen, jolloin molemmat koirat olisivat saaneet käydä lampailla. Aikataulut sopivat kuitenkin yhteen niin päin, että kävimme paimenessa ennen kisoja, joten Mesta sai sitten hoitaa paimenosuuden ja Lumes keskittyä vain tanssiin. Ja voi että Mesta oli onnellinen! Se niin rakastaa tätä hommaa...

Laidunnushetki lampaille, Mestan korvat pilkottavat yhden lampaan takaa.

Oltiin alkuun lampaiden kanssa suuremmassa aitauksessa kuin viimeksi ja yritettiin saada Mestaa pysymään lampaiden takana kuljettamassa niitä, mutta sillä on niin suuri taipumus/tarve/innostus tuohon kiertämiseen/lampaiden liikettä vastaan kääntymiseen, että ei se suostunut lampaiden takana pysymään, suurensi vain kaarrostaan. Jälkeenpäin mietin, että olisiko pitänyt lampaiden omistajan kulkea lampaiden kanssa ja olisin itse kävellyt takana Mestan kanssa, niin olisin voinut rauhoittaa sitä ja saada hoksaamaan paremmin, mitä siltä tässä halutaan/että ei tarvitse koko ajan juosta hulluna ja väsyttää itseään. Olisi varmasti hyväksi käydä Mestan kanssa vaikka pienellä lenkillä ihan alkuun, ettei ois ihan satavirtaa täynnä.


Ei sillä, että Mesta olisi minkäänlaisia väsymyksen merkkejä näyttänyt. Lampaiden omistaja totesikin taas saman mitä viimeksi, että on Mestalla hyvä kunto, kun se vaan jaksaa ja jaksaa juosta tuota rinkiä lampaiden ympärillä eikä yhtään tahti hiivu. Kuumissaan se kyllä oli, kun lopetettiin, mutta jalat ois vienyt vielä vaikka kuinka. Kesähelteellä ei tosin tuollainen juoksentelu tee hyvää, että jos vielä uudelleen kesän aikana käydään, niin pitää oikeasti miettiä niitä rauhoittamiskeinoja.


Itselle tämä lampaiden kanssa työskentely on tosi vaikeaa. Pitää muistaa kulkea eteenpäin ja mielellään vielä oikeaan suuntaan, eikä ihan aitaan kiinni. Täytyy tarkkailla lampaita ja niiden reaktioita ja mahdollisia karkaamisyrityksiä. Pitää tietää, mitä koira tekee. Ohjeistaa sitä, mutta olla ohjeistamatta liikaa ja antaa työrauha. Huomata, jos se onkin oikealla asialla, vaikka ensin näyttää toista ja olla siten kieltämättä, kun se tekee hyviä omia päätöksiä. Kehua, kun tekee hyvää työtä. Ja sata muuta asiaa, mitkä pitäisi osata ja muistaa. Ihan hirveästi liikkuvia osia. Onneksi edes toinen meistä on vähän kuusalla tästä hommasta. Nämä lampaat on kyllä onneksi tosi kivoja, kun ottavat ihmisestä turvaa ja ovat kunnolla tottuneita koiriin eivätkä juokse heti karkuun niin kuin joissain paikoissa. Muutama lammashan siinä vähän väliä yritti jäädä ruohoakin syömään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti