Karvialainen erikoisuus

Jalasjärvi-Kankaanpää väliselle tieosuudelle jäävä Karvia on käymisen, tai edes ainakin ohiajamisen arvoinen paikka. Meiltä loppui Karviaan tutustumisessa aika kesken... Jalasjärveltä päin tullessa autoilijaa ensimmäisenä hämmästyttää kottikärryissä istuva tyttö kani sylissään. Vähän päästä tienvarressa näkyy vastavihitty hääpari, ja kun bussipysäkillä odottavat ihmisetkin paljastuvat vastaavanlaisiksi hahmoiksi, alkaa ankara ukkeli- ja akkeli-bongailu...

Karvianjärven rantamilta löytyy kolme virallista uimapaikkaa, joista Karviankylän uimaranta oli ehdottomasti hienoin. Sieltä löytyi hirsinen pukuhuonemökki (joka oli tosi siisti ja hyväkuntoinen), kuivakäymälä (sinne en tosin kurkannut sisään), lentopallokenttä (nurmea), roskis (iso) ja keitto-/grillikatos (pöytä, penkit, "uuni", hella, todella siisti), johon myös polttopuita löytyi. Täällä olisi voinut vaikka yöpyäkin, ja koska kalakanta järvessä on kuulemma hyvä (kuha, siika, säynävä, hauki, lahna), onkimiesten ja -naisten kannattaa laittaa kalastusluvatkin kohdilleen.

Keskustasta löytyi runsaasti lisää erilaisia hahmoja aina prinsessasta valokuvaajaan, mutta suosikikseni valikoitui koivunpölkkypenkille nukahtanut lehdenlukija. Kuuleman mukaan nuoriso tekee näille joskus jotain pientä ilkivaltaa, mutta ilmeisesti kuitenkin aika vähäistä, kun näin runsaasti näitä hauskoja ukkeleita ja akkeleita silti pitkin kylää on.

Kätköilypuuhat veivät meidät piipahtamaan hautausmaallakin, jonka perälle yhteen rykelmään oli ilmeisesti koottu kaikki "vanhentuneiden" hautojen hautakivet- ja ristit. Ihan mukava idea tämä sen sijaan, että ne olisi vain heivattu jonnekin varaston perälle.

Kauempaa kylältä löytyi kaikista hahmoista ehdottomasti iloisimmalta näyttänyt, eivätkä sen kavereiksi penkille hypähtäneet koiratkaan juuri hyväntuulisuudessaan tälle leidille hävinneet.

Vanhalle sahalle vei pelottavan vanha ja laho silta - tai siltä se ainakin näytti - mutta koska autokieltomerkkiä ei näkynyt ja siltaa selvästi oli autoillakin ylitetty, rohkaisimme mielemme ja ylitimme mekin joen. Kauniiden maisemien lisäksi sillan toiselta puolen löytyi aivan tosi hieno kalanvonkale, joka taisi päästä listalleni yksistä mukavimmista kätkölöydöistä.

Karviassa on aikonaan ollut sotalinnoitus eli skanssi, jonka tehtävänä oli valvoa liikennettä tiellä ja ottaa kiinni sotapalvelusta pakoilevia. Kyrön-Skanssin linnoitus toimi Karviassa Kyrönkankaantien ja Karvianjoen yhtymäkohdassa yli 30 vuotta. Nykyään jossain niissä kohdin on harvinainen(?) neljän vierekkäisen sillan keskittymä, joista kivisilta on kaunein ja samalla vanhin. Joenrantamassa on myös viehättävä, pieni harjanne (perua jostain vanhoilta ajoilta?) sekä lisää karvialaisia erikoisuuksia...

Lumes oli todella suureksi avuksi geokätköjen etsimisessä ja osoitti jälleen pätevyytensä niin maasto- kuin rakennusetsinnöissäkin. Mestaa kyseinen tehtävä ei suuremmin innosta, enpä tosin ole sen kiinnostavuuteen Mestalle yhtään panostanutkaan, kun Lumes niin mielellään hoitaa nämä hommat. Purkinlöytöpalkkioapajille Mesta kyllä syöksyy nopeaan paikalle, pitäähän Herra Hurtta Huolettomankin retkievästä saada...