Save the siberians!

Tokotavaravarastostani, ihan kuin mulla siis olisi sellainen, löytyy pari pussillista tunnistusnoutokapuloita. Olisikohan niitä yhteensä jotain 100? kapulaa. Tunnistusnoudossahan koiran pitää usean kapulan seasta löytää se, joka on ollut ohjaajansa kädessä ja koska lopulta lähes kaikissa kapuloissa on se oma haju, niin osa tokoharrastajista hävittää/kierrättää kavereille kaikki sellaiset kapulat ja hankkii/saa uusia/toisten käyttämiä tilalle.

Itse en jaksa olla niin tarkka. Käytetyt kapulat laitetaan sitä mukaa toiseen pussiin ja pussissa ne "vanhenevat" muutaman viikon, jonka jälkeen ovat taas hyvinkin käyttökelpoisia. Meillä koirat eivät etsi minun hajua, ne etsivät tuoreinta minun hajua - eivät sitä 1-3kk vanhaa. Syksyllä tuli treenattua tunnaria harvakseltaan ja vain yhtä kapulaa piilottelemalla, joten kapuloiden kierto oli hidasta. Kun vihdoin pääsin käsiksi saamiini koeylijäämäkapuloihin (autossa ihan liian kauan odottaneisiin) ja pussista alkoi kapuloita huveta, paljastui pohjilta jo unohtamani yllätys pienten, suloisten tiikereiden muodossa.

Tiikerilöydöstä ilahtuneena tulin googletelleeksi siperiantiikereitä, joita myös amurintiikereiksi kutsutaan. Tiikereistä erotetaan yhdeksän alalajia, joista kolme kuoli 1900-luvulla sukupuuttoon ja jäljellä olevat alalajit ovat kaikki äärimmäisen/erittäin uhanalaisia. Tiikereiden suurimpia uhkia ovat salametsästys (turkikset, petoviha, lääketiede) ja elinalueiden pirstoutuminen (metsähakkuut, maatalouden levittyminen). Kaikkiaan luonnossa eläviä tiikereitä on enää 3000-4000 yksilöä, ja näistä Itä-Siperiassa Amur-joen alueella eläviä siperiantiikereitä vain 400-500. Siperiantiikeri on tiikerien alalajeista pohjoisin ja suurin, isoimmat urokset voivat painaa jopa 300kg. 

Vaikka eläintarhat ovat bisnestä, tekevät ne myös arvokasta työtä uhanalaisten eläinlajien hyväksi. Eläintarhoissa siperiantiikereitä on suunnilleen saman verran kuin luonnossakin, noin 450, ja niiden geeniperimä on luonnon tiikereitä monimuotoisempi. Korkeasaareen ensimmäinen siperiantiikeri on tullut 1960-luvulla, nykyisin siellä on kaksi nuorta yksilöä, uros ja naaras. Eläintarhassa tapahtuvan lajiensuojelutyön ja valistuksen lisäksi Korkeasaari tukee taloudellisesti erilaisia luonnonsuojelukohteita. Korkeasaaren eläintarha on tällä hetkellä mukana neljässä eri hankkeessa ja niiden kautta myös meillä taviksilla on mahdollisuus lahjoituksin osallistua eläinten auttamiseen. Korkeasaaren eläinsuojelutyön sivut löytyvät täältä. Itse tein teksiviestinä lahjoituksen Amur-hankkeelle luonnonvaraisten siperian(amurin)tiikereiden ja amurinleopardien suojeluun.