Kansainvälinen Nallepäivä

Tänään on ilmeisesti vietetty kansainvälistä Nallepäivää muistona siitä, että 27.10.1902 Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt kieltäytyi karhujahdissa ampumasta karhua.

Lisää koiramagneetteja...

Jääkaapin piti täyttyä lapinkoirista, mutta se uhkaa täyttyä ihan muilla roduilla. Lyhytkarvaisia koiria on vain niin paljon kivempi leikata irti kuin pitkäkarvaisia, joissa joutuu siksakkaamaan saksilla ihan liikaa. Yleensä tykkään, ettei jääkaapissa ole kiinni juuri mitään, mutta toisaalta aika hauskalta se näyttää näin monen toisiinsa värillisesti sointuvan koirankin täyttämänä. Taidan kuitenkin siitä huolimatta pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa jakaa "väärät rodut" eteenpäin ja jokunen lapinkoirakin (leikkaamisen ärsyttävyydestä huolimatta) täytynee uudelleensijoitettavaksi vielä tehdä. Noin muuten näitä on niin kiva ja nopsa tehdä, että jos en pidä itseäni kurissa, niin kohta mulla oikeasti on jääkaappi sekalaisia rotuja täynnä enkä tiedä, mitä ihmettä niillä kaikilla oikein teen...

Käytiin muuten taas tuossa yksi viikko geokätkövaelluksella. Se olikin vähän jännittävä reitti, kun kätköjen kuvauksissa lukee, että reitti erittäin vaikeakulkuinen ja ilman gps:ää eksyy, niin koko ajan oli mielessä, että jos kännykkä tilttaa tai akku loppuu taitaitai, niin sinne jäädään...

Alla olevassa kuvassa heinikon ja metsän välissä näkyy vähäsen järveä. Vesijuova heinikon keskellä on pitkospuinen polku. Vettä oli pitkospuiden päällä sellainen sentti pari, kunnes astuit päälle, niin vedenkorkeus kaksin kolminkertaistui. Eikä ollut edes pelkkää vettä, sellaista mutalillusuovesisekoitusta se oli. No mutta, tän kätkövaelluksen nimikin kyllä oli geokätköt ilman polkua...

Kätköreitti kiersi usean metsäjärven rantoja pitkin. Yhden järven rannalla monessa kohtaa oli useita valtavan suuria järvi?simpukoita avattuina ja sisältä tyhjinä. Itsekseen ne tuskin rannalle kävelevät, joten asialla lienee jokin eläin (eläinhän se ihminenkin on, mutta näiden kohdalla lienee ehkä kyse jostain nelijalkaisesta). Piisami? Saukko? Joku muu? Yhden simpukan, tai siis sen kuoren, simpukkahan on se eläin siellä kuoren sisällä, otin mukaan. En edes tiennyt (noloa tunnustaa), että suomessakin on näin suuria simpukoita, merenrannoilta on joskus löytynyt ihan pieniä.

Uusia yllätyksiä odotti edessäpäin. Myllättyä maata. Ensin kävi mielessä karhu, sitten muistin joskus lukeneeni kaurispukkien pemuuttavan sarvilla maata, kolmantena villisikojen tonkimisinto, mutta yhteistuumin päädyttiin turvallisimpaan vaihtoehtoon eri kaurispukkiin. Karhuista ja villisioista ei koskaan tiedä, mutta eiköhän vihainen kaurispukki olisi päälle tulematta, jos koirat käskisi haukkumaan hulluna vieressä ja peräännyttäisiin takavasemmalle tai -oikealle. Pitäisikin muistaa tämä kuva laittaa jonnekin facebookin luontoryhmään, niin saisi oikean myllääjäeläimen tunnistettua.

Ensimmäisellä kätkövaelluksella nähtiin joutsenia, seuraavalla metsoja (ihan koirien edestä lähtivät, onneksi jälleen jäivät vain seisomaan aloilleen ja katsomaan perään) ja tällä kertaa koskeloita? tai jotain muita vähän pidempikaulaisia vesilintuja, vaikka eipä niillä koskeloillakaan kovin pitkä kaula ole. Se vain oli ainoa tuntomerkki, joka mieleen jäi lentävät linnut nähdessä, että pitkähkö kaula. Jotain sorsan kokoluokkaa suunnilleen kuitenkin, mutta ei mikään sorsa. Silkkiuikku sopisi, tai kuikka, tai... Koskelo vain oli ensimmäinen ei sorsan nimi, joka mieleen tuli. Iso meteli niistä kuului, kun rantavesikosta lähtivät. En ensin nähnyt, mistä ääni tulee ja säikähdin rytinää, kätkökaveri säikähti minun säikähtämistäni ja sitten vasta huomasi linnut...

Jääkaappimagneetteja koirista

Nikken ja Pojun emännällä oli "jotain, mitä olen aina halunnut, mutta en vain tiennyt haluavani". Jopas innostuin, kun kyseiseksi kohteeksi paljastui pari kappaletta suuria magneettilevyjä! Kerroin täyttäväni jääkaappimme ulkopinnat kokonaan lapinkoirilla, mutta ihan siihen asti ei vielä päästy, kun yön tunteina sain inspiraation, vaikka olisi pitänyt olla jo nukkumassa eikä askartelemassa. En tiedä, tunnistaako niistä rotuja? Ehkä ne omaan silmääni näyttävät kyseisiltä roduilta vain siksi, että tiedän tehneeni niistä tiettyjä rotuja? Keskimmäisen koiran jos joku tunnistaa oman koiransa silhuetiksi, hihkaiskoon, jos haluaa sen omaan jääkaappiinsa. Muussa tapauksessa etsin sille jonkin toisen kodin.

Kokoa näillä magneettikoirilla on noin 10-15cm ja levyistä riittää ainakin pariinkymmeneen koiraan (tai muuhun mitä keksinkään) vielä materiaalit. Sydämet tein koirien leikkaamisen ylijäämäpaloista. Magneettilevy oli yllättävän helppoa leikattavaa ja taipuisuus auttoi mutkakohdissa. Saattaapi tosin tylsyttää saksia aika lailla, mutta mitäs pienistä. Nyt pitäisi alkaa piirrellä uusia malleja seuraavia magneettikoiria varten, jos tekisin ihan päivä- enkä yötyönä tällä kertaa. Oman jääkaapin lisäksi näitä taitaapi päätyä ainakin joulupukinkonttiin.

Tuhotyö

Ihan kauheeta tulla yhtenä päivänä kotiin ja huomata, että jompi kumpi koirista (tai tiedä vaikka molemmat olisivat olleet osallisina?) oli tehnyt aivan hirveän tuhotyön! Mun koira(t), jo(t)ka ei ikinä koskaan koske mihinkään ilman lupaa ja edellisestä tuhosta on niin monta kuukautta tai jopa vuotta, etten edes muista, milloin viimeksi on jotain tuhottu. Tämäkin esine oli ainakin viikon ollut siinä eteisessä lattialla ja sitten vain yks kaks oli jompi kumpi tai molemmat pimahtaneet ja tässä on tuo järkyttävä tuhotyön tulos! Puinen pyykkipoikani on melkein entinen!

Hurahtanut tonttuihin

Olen muutaman kerran tässä parin vuoden aikana laittanut tännekin kuvia Elmeri-tontusta, joka muutti meille joulukuulla 2014. Aika vähän siitä, tai mistään muustakaan on tullut kuvia otettua, yleensä kuvissa on aina koira, koira, koira, koira. Tein siskonpoikien kanssa kesällä muutaman pienen elokuvan teemalla "kuningasperheen painajaiset" ja oli yllättävän hauskaa puuhaa! Syksyllä mietin, että voisin tehdä koiristakin oman elokuvan ja siinä miettiessä tuli mieleen, että Elmerihän voisi sopia hyvin kuviin. Siinäpä sitä sitten hurahdin tonttukuvauksiin ja koko syksy on ollut yhtä Elmeriä niin paljon, että lopulta tein sille omat Face-sivut, johon tunkea kaikki tonttukuvat. Elmeri löytyy siis täältä ja vielä viimeisen kerran täytyy blogiakin rasittaa Elmerin (sekä vierailevan Iivarin) kuvilla...

"Titteleitä"

Vuonna 2012? vai 2013? kävin Palveluskoiraliiton koulutusohjaajakurssin ensimmäisen osan. Silloin oli vielä epävarmaa, saanko osallistumisoikeutta jatkokurssille, jolle yhtenä pääsyvaatimuksena on osallistuminen itse kouluttamallaan koiralla palvelus- tai pelastuskoirakokeeseen saavuttaen hyväksytyn tuloksen vähintään 1- tai A-luokasta. Lumeksen kanssahan tämä vaatimus täyttyi syksyllä 2013 (hakukokeesta koulutustunnus HK1) ja sen jälkeen on lisääkin kokeita vielä käyty. Keväällä 2015 sitten suoritin hyväksytysti koulutusohjaajakurssin kakkososan (kun vihdoinkin järjestettiin meilläpäin) ja saman vuoden syksyllä pidin koulutusohjaajakortin saamista varten tarvittavat harjoituskerrat (8kpl?) koulutuksia, joita "valvoi" koulutusohjaajakortillinen henkilö ja laittoi nimmarin paperiin joka kerran jälkeen. Muutama viikko sitten muistin viimein lähettää todistuksen Palveluskoiraliittoon ja paluupostin tuotua kortin, olen nyt virallinen palveluskoiraliiton hyväksymä koulutusohjaaja. On siitä se etu, että jos joskus haluan mennä näyttelyihin visiitille (ihan kuin niissä jatkuvasti kulkisinkin...), niin korttia näyttämällä pääsee ilmaiseksi sisään kaikkiin pohjoismaisiin näyttelyihin. Oikeasti kyllä kävin kurssit ihan vain mielenkiinnosta jotain uutta oppia itselleni saadakseni (ja meidän yhdistys maksoi kurssit).

Koiratanssin suomenmestari

Enpä olisi ikipäivänä uskonut, että me Lumeksen kanssa tanssittaisiin suomenmestareiksi. Ilmoitin meidät mukaan ihan vaan sillä, kun pelkkä ajatuskin suomenmestaruuskisoihin osallistumisesta oli huikea. Se, että ihan oikeasti voitettiin HTM-lajin mestaruus, oli niin huikeaa, etten osannut olla muuta kuin hämmentynyt. Katselin kaikkien muiden onnellisia ilmeitä enkä itse edes hymyillyt, kun ajatuksissa kiersi vain se, että siis oikeastiko me voitettiin? Voitettiin!?! Ollaan suomenmestareita?!? Me, jotka treenataan yksin kotosalla, koska täällä ei ole ketään muita koiratanssin harrastajia? Voihan Lumes! Ihana, rakas, taitava, uskomattoman upea Lumes!