"Yritin kertoa myös Lumeksen mahdottomasta ihmisiintutustumishalusta, joka ilmenee siis vain treeneissä ja vain Lumeksen ollessa ilman aktiivista tekemistä. Musta tuntuu, ettei mua oikein otettu tosissaan. Okei, Lumes on ongelmitta treeneissä vapaana ja okei, se ei meinaakaan mennä kenenkään luo edes juostessaan villirallia lelun kanssa ja okei, se tuijottaa vaan mua ainakin jos mulla on namia ja okei, se tottelee ja tekee ja taitaa ja okei, se ei näytä siltä, että sillä olisi mitään mahdotonta ihmisiintutustumishalua, mutta kun sillä on."
Joutuukohan tässä alkaa perumaan puheitaan, sillä kovasti näyttää nimittäin siltä, että jo muutama vapaanakulkuharjoitus (ideasta kiitos viime heinäkuiselle koulutukselle) on kuin onkin tehnyt tehtävänsä ja Lumes osaa (ainakin paljon aiempaa paremmin) olla tervehtimättä ihmisiä treenien väliosioissakin (eli kokeiden liikkeiden väliä vastaavat ajat), mikään muu osuushan sille (tai siis mulle) ei koskaan mikään ongelma ole ollutkaan. Eilen kokeiltiin jopa kehääntulotarkastusta ja mun häntäheiluuhypinvastennuolennaamaakiehnäänkainalossaolenmielinkielin-koirani seisoi -siis seisoi- ihan aloillaan vapaana itse seisoessani sen edessä kevyesti vain sanoen "ooppa siinä" ja namilla palkaten. Mitäs mä sitten teen, kun mun riekkupelleni ei vähitellen enää olekaan riekkupelle vaan hillitysti käyttäytyvä oikea tokokoira, ja mä kun niin pidän siitä riekkupellestä...
Hyppynoutoon on haettu vauhtia muutaman kuukauden ajan. Tämä siis tarkoittaa, että liikkeestä on tehty muutaman kuukauden ajan (kyllä, niin kauan) vain sitä loppuosaa, ja siitä loppuosasta on tehty maailmankivinta. Näiden loppuosatreenien tuloksena Lumeksesta on maailmankivinta "tehdä kapulan kanssa luoksetulo", jonka seurauksena oli tarkoitus saada kapulallemenon olemaan maailmantoiseksikivinta (sen takia, koska sen jälkeen pääsee siihen maailmankivimpaan osuuteen eli kapulanpalautukseen tai itseasiassa sen huipentumaan eli perusasentoon). Testasin lopputulosta viime viikon treeneissä, moneen kuukauteen siis ensimmistä kertaa kokonainen nouto, ja voi vietävä, kun se nouti! Onhan Lumes aina reippaasti laukannut kapulalle ja sen kanssa yhtä reippaasti laukannut takaisin, mutta nyt se suorastaan syöksyi (käsitellen silti kapulaa nätisti)! Miksei videokamera kuvaajineen ole koskaan paikalla silloin, kun jotain oikeasti hienoa tapahtuu. Yhtään liioittelematta Lumes oli hyppynoudossaan viime viikolla ihan sikasikamakee! Ja jatko? No tietenkin taas muutama kuukausi sitä pelkkää kapulan palautusta huippupalkalla...
Pohjustuksena äskeiseen kerrottakoon, että aikanaan tehtyjen perusteellisten perusasentotreenien ansiosta perusasentoontulo on Lumekselle erittäin hauska, kiva ja mukava asia, jonka oikeanlainen suorittaminen sillä myös hyvän kehonhallinnankautta on helppoa. Ihmisille usein kouluissa sanotaan jostain asiasta, "että tähän tulee sitten osata vastata, vaikka joku herättäisi kesken unien ja kysyisi", Lumekselle perusasento on tällainen asia, testattu on... Jos Lumes palauttaisi kapulan eteen eikä suoraan sivulle (kuten kyllä pitäisi pk-puolta varten olla), ei nouto olisi Lumeksesta yhtä kivaa, kun ei saisi tulla suoraan siihen parhaaseen paikkaan, mitä tietää (=perusasento), vaan joutuisi ensin jarruttamaan eteen. Se on syy, miksi edelleen pitäydyn noudon luovutuksessa suoraan sivulle, koska ainoa toivo sille, että vielä joku päivä saan Lumeksen ison pk-kapulan kanssa ison pk-esteen yli, on se, että paluuhyppy on Lumeksesta kunnolla kivaa, koska sen jälkeinen perusasentoonpääsy on kunnolla kivaa. Suora luovutus eteen vähentäisi sen ilon pois.
Ohjattujen tokotreenien (jep, aloitettiin vuosien itsenäisen yhteistreeneissätyöskentelyn jälkeen tammikuulla käymään sellaisissa) pääosassa ei ole koira vaan emäntä. Osaan kyllä opettaa koiraa ja katsoa, tekeekö se hyvin, mutta itsensä opettaminen ja itsensä tekemisen katsominen on vaikeampaa se. Nyt sitten kyylätään, että nytkähteleekö emäntä käskyjen tahdissa, heilahtaako olkapäät, nyökkääkö pää, onko katse koiraan vai eteen jne. Myös liikkenohjaajan käskytysten mukaantoimimista harjoitellaan, se kun noiden vartaloeleiden lisäksi oli viime syksyisessä kokeessa pisteitä pudottava asia. Voisin myös alkaa piirtämään maahan viivaa ja tehdä sen täyskäännöksenkin oikeasti oikein. Onhan se nyt reilua, että koirakon molemmat osapuolet ovat asiallisia, ei pelkästään koira...
Niin ja siihenkin voisi totuttautua, että vaikka miten olen aiemmin tottunut käyttämään treeneihin kaksi tuntia aikaa (treeniä, seurustelua, treeniä...) ja Lumes on ongelmitta ne jaksanut, ei siltä tiivistahtisemmassa treenissä, jossa tehdään koko ajan, voi vaatia yhtä pitkää työskentelyä vaan 40min. (mielellään 30min. treenin asioista riippuen) alkaa olemaan maksimi ja siinä ajassa saa kyllä hyvin tehtyä kaiken, mitä suunniteltu onkin. On ihan turhaa alkaa keksimään mitään lisäjuttuja, jotta saisi enemmän aikaa kulumaan. Vaikka se tuntuukin tyhmältä ajaa treeneihin sen pelkän puolen tunnin vuoksi, on se paljon tuloksellisempaa kuin väkisin vääntää siellä koko tunti.
Ps. Viimeksi treeneissä, kun kouluttaja aloitti yhdestä asiasta kommentoinnin sanoilla "jos nyt ihan tarkkoja halutaan olla..." ja sanoessani, että saa olla (joskin osa asioista, joista tiedän voivan mennä pisteitä, on sellaisia, joita en halua muuttaa, kuten esim. tiivis seuraaminen) ja perustellessani sen sillä, että olisi tässä yritystä tokosta valioitua seuraavan kymmenen vuoden sisään eli viimeistään Lumeksen ollessa sen 14v., mitä Allu on nyt, oli vastakommentti "onko se vielä elossa silloin". Oletusarvoisesti joo. Periaatteessa Allukin olisi ihan koekuntoinen edelleen, joskin huonontunut kuulo vaatisi hieman käytäntöjen/käskytysten muuttamista ja suoritusvauhti olisi aika verkkainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti