Yks, kaks luokseni loikki oravanpoikanen hiljaisesti "säksätellen". Se oli kuin mikäkin lemmikki, tuli viereen, oli utelias ja koetti jopa kiivetä housunlahjetta pitkin ylös. Ai, että se oli suloinen!
Hetkisen päästä pieni orava jatkoi loikkimistaan, ja sillä oli niin söpöt loikat, että! Aika yllätys (sen lisäksi, että poikanen oli kovin kesyn oloinen) oli pienokaisen kohde, Oravaloiden hautakivi...
En kestä tuota söpöyttä, miksi meidän pihassa ei asu ainuttakaan oravavauvaa?
Tarkastelkaapa kaverin kynsiä, kyllä niillä puuhun kelpaa kiivetä. Ei tosin tällä pikku kaverilla ollut kiipeäminen vielä kovin hyvin hallussa, mutta ehkä se siitä.
Räkättirastaat eivät ole ollenkaan niin söpöjä kuin oravat, mutta toisin kuin oravia, rastaidenpoikasia oli siellä täällä könöttämässä ja ollessaan vielä osin lentokyvyttömiä, ne päästivät melko lähelle kuvailemaan.
Ja löytyipä myös pesän täydeltä ruokaa huutava rastaskatras, se oli kyllä hauska nähdä.
Sori kaiffarit, en ollut teidän äitee, hauskoja veikkoja olitte silti.
Kolme päivää myöhemmin samaisessa pesässä oli jäljellä enää yksi poikanen, liekö muut jo hyppineet pesästä alas ja viimeinen vielä keräili rohkeutta.
Ja mitäpä kuuluu omiin "pesänrakennuspuuhiin", eli pentuajatuksiin, niin olen kyllä asiaa mietiskellyt. Ehkäpä mietiskelen ihan turhaa, sillä hetkenä minä hyvänsä saattaa ajatusten kohteena oleva pentu ollakin jo ihan muiden ihmisten oma, mutta mietiskellään nyt hieman kuitenkin hyviä puolia siitä, jos pennun ottaisi nyt, ja siihen nyt ottaamiseen liittyviä arveluttavia puolia ja vähän muitakin juttuja. Toki pentuun liittyy paljon muitakin asioita, kuin nämä, mutta tässä sellaisia eniten miettimiäni.
- Muistan vielä aika hyvin, miten mitäkin asiaa on Lumeksen kanssa pentuna tehty (ja onpa muistiinkirjoitettuna + videoitunakin jonkun verran), joten on helppo noudattaa toimivaksi todettuja systeemejä ja ottaa oppia niistä. Olisi oikein mukava koulutella taas koiraa ihan alusta alkaen.
- Pentu kulkisi kätevästi Lumeksen toko- ja hakutreeneissä mukana oppimassa pohjia.
- Kun Lumeksen kanssa agilityinnostus loppui 3-luokkaan nousun myötä, pentu toisi agi-innostuksen takaisin (ainakin siihen saakka, jos/kun senkin kanssa pääsee sinne ylös asti) ja todennäköisesti mulla ensi talven tulee olemaan ilmainen avain agihalliin, toisinsanoen siis hyvät agin pentutreenimahkut.
- Kesä on kaikin puolin täydellistä aikaa ottaa pentu.
- Mulla on kesälomaa 5,5 viikkoa, eli ihan kohtuullisesti. Ensi kesänä tosin olisi mahdollisuus vielä pidempään lomaan, nyt olen ehtinyt lupautua pariksi viikkoa kesälläkin töihin ja normaalia pidempään vuoroon, joten jos pentu tulisi nyt, joutuisin pienentämään tilipussia ja pyytämään sen pari viikkoa palkatonta vapaata (en halua pennulle niin pitkiä yksinolopäiviä).
- Pentuleikkiseuraa olisi tarjolla.
- Uskoisin, että Lumes tykkäisi oikein kovasti uudesta, innokkaasta kaverista. Uskoisin, että Lumes tykkäisi oikein kovasti myös siitä, ettei jäisi yksin sitten, kun Allua ei enää ole.
- Lumes oli todella kiltti, hyväkäytöksinen ja helppo pentu. Mitä, jos uusi tulokas onkin täysin erilainen (hyvin todennäköistä)? Mitä jos mitkään Lumeksen opit ei toimikaan uuteen pentuun?
- Allusta täytyisi pitää entistä parempi huoli, jos pentu tulisi jo nyt.
- Vaikka aina väliin olen haaveillut kahdesta harrastuskoirasta, pahimmillaan ko haave oli pari vuotta sitten, jaksanko sittenkään? Mitä jos en saakaan uudesta yhtä hyvää kuin Lumeksesta?
- Tämän loppuvuoden tarkoitus oli vielä keskittyä Lumeksen kanssa hakukokeisiin tähtäämiseen syksylle ja tokon voittajaluokan korkkaamiseen samaten syksylle. Herpaantuuko keskittyminen näihin, jos pentu tulee nyt?
- Entä jos Lumes vakavoituu ja aikuistuu, kun ei enää olekaan lauman nuorin? Haluan pitää iloisen ja hassun hömppäkoiran.
- Kolmen eri-ikäisen koiran ulkoiluttamisen sumpliminen.
- Olikohan vielä muuta?
- Kaksi päivää kesäloman alkuun...
- Mulla ois nimikin jo valmiina...
Loppukevennyksenä vielä hömppäkoiran höpsötyksiä kuluneelta viikolta, kosketusalustaa mun liikkeen suunnasta välittämättä, lelunpalautusleikki, perusasentoa, peruuttamista, pallonpyörittelyä, tasapainoilua...
Mä pyörittelen myös pentuhaaveita, mutta tosin en tälle kesälle vaan seuraavalle. Silloin mulla on myös kesäloman jälkeen paremmin aikaa pennulle ja Mahlan harrastusmuutokset alkaa olla rutinoituneita. Aikoinaan otin Mahlan eri rotua kuin Musti (tuurilla) ja sen takia, etten odottaisi pennulta samoja asioita kuin Mustilta. Nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen porokoiraan, mutta en taida seuraavaksi ottaa porokoiraa monesta syystä ja yksi on se, etten odota siltä samoja asioita kuin Mahlalta. Se taitaa olla vaikeinta pennun kanssa, kun on jo vanhempi harrastuskoira. Koirat kun ovat kuitenkin erilaisia ja niin, aina joutuu opettelemaan alusta, kun ei pennulla toimikaan samat jutut kuin toisella. Yksi kaveri, joka otti kesän alussa colliepennun tuskailee nyt sitä, että olettaa pennun osaavan asioita, joita talon kaksi muuta koiraa osaavat eikä huomaa lähinnä arjessa siis palkata tavallisista asioista. Mutta nämä "ongelmathan" eivät muutu, ottaa pennun koska hyvänsä. :)
VastaaPoistaMä kävin silloin ennen Lumesta itseni kanssa paljon keskustelua juuri siitä, että Allu on ollut niin passeli koira, että uskallanko ottaa uutta lapinkoiraa, jos se onkin ihan erilainen. Sitten mietin, että aika vähän olen kuitenkaan tavannut epämiellyttäviä lapinkoiria, että jos sitä kuitenkin uskaltaa samassa rodussa pysyä - ja vaikka Lumes on ollut monin osin täysin erilainen kuin Allu, se on kuitenkin ollut just täydellinen siihen hommaan, mihin se meille tuli.
PoistaLapinkoirassa pysyn nytkin sen vuoksi, että se vain on meille kaikin puolin sopiva rotu ja Allusta ja Lumeksesta olen tykännyt niin kovasti, ja jos tuo haaveilujen kohde meille muuttaa, niin on pentukuvausten perusteella täysin erilainen kuin Allu ja Lumes, minkä vuoksi onkin kiinnostavaa, että minkälainen siitä tulee ja päteekö samat opit kuinka paljon ja paljonko joutuuko keksiä uusia. Olisihan se helppoa saada uusi Lumes, mutta siinä ei oppisi mitään, nyt oppii itse varmasti paljon lisää opettamisesta.
Ja yksi asia vielä on se, että musta on tosi mukava harrastaa kotimaisen rodun kanssa, ettei kaikkien "tosiharrastajien" tarvitse vaihtaa muuhun. :)