Telttaretkellä

Silloin, kun Allu vielä eli ja ennenkuin tuo Mesta-pentukaan oli meille tullut, niin mä kerran kysyin Allulta, että leikittäiskö telttaretkeä. Allu sanoi, että leikittäis vaan ja niin me sit oltais kerätty kamppeet kasaan ja lähdetty pimeeseen metsään telttailemaan. Mä olin jo melkein saanut unenpäästä kiinni jättäen Allun vahtivuoroon, kun se yhtäkkiä alkoi pelokkaalla äänellä kuiskutella, että kuuluu jotain rapinoita ja että teltan ympärillä varmaan pyöris susia ja karhuja ja ilveksiä ja vaikka mitä...

Mähän säikähdin tietty hirveesti, kun meillä oli telttakin täynnä kaikenlaista herkkuevästä, ja olin salamana hereillä ottaen taskulampun esiin ja yritin Allun (joka esitti jotain sankaria pysyttelemällä etualalla) takaa kurkistella, että mikä siellä oikein rapistelee.

Mä en nähnyt susia enkä karhuja enkä ilveksiä enkä mitään muutakaan, mutta kuiteskin tää leikki alkoi tuntua liian vaaralliselta, joten sanoin Allulle, että oltaisko sittenkin vaan omassa kotona ja valot päällä ja unohdettais öinen, pimeä metsä. Arvaatkaas, mitä Allu siihen tuumas sitten, kun mä olin jo ehtinyt lopettaa sen meidän telttaretkileikin? No se sano, että "huijasin", sillä oli vaan ollut nälkä ja oli halunnut alkaa syödä niitä meidän eväsherkkuja heti eikä oottaa aamuun. 

Mä sanoin sit Allulle, että en enää leiki sun kanssa mitään, kun se pilas kerta tänkin leikin, mutta nyt, kun ihan oikeesti en voi enää leikkiä Allun kanssa mitään, mua kaduttaa ne sanani. Toivottavasti Allu kuitenkin tiesi, etten mä oikeasti sitä tarkoittanut. Allun kanssa oli niin hirmu kiva leikkiä.

Leikittäiskö-sarja:
- Osa1 Rosvoa ja poliisia
- Osa2 Karkkipäivä