Itsetehtyä jouluksi

No okei, tämä ja kaverinsa eivät säästyneet jouluun asti...

Vanhat kynttilänjämät pakastuspussiin ja pussi solmulla kiinni, pussi kuumaan (ei kiehuvaan, palovaara) veteen, kynttilöiden sulettua yhtenäiseksi massaksi (ja omassa tapauksessani, hups, sen jälkeen hieman ehtivät jähmettyäkin työskennellessäni liian hitaasti) nostetaan pussi pois vedestä, leikataan pussin yhteen kulmaan pieni aukko ja pursotetaan (lämpöä eristävät hanskat kädessä) kynttilämassaa haluamaansa muottiin tai pohjaan (itse käytin vanhoja tuikkupohjia). Sydänlanka kuuluisi ohjeiden mukaan olla valmiina pohjan ja yläreunan väliin pienellä tikulla tms. ripustettuna, mutta pieniin tuikkupohjiin jo jonkun verran jähmettynyttä kynttilämassaa olisi ollut liian vaikea saada sillä tyylillä, joten pidin lankaa vain kädellä ja pursotin massaa ympärille lopuksi sormilla tasaiseksi painellen (sanoinhan, että se oli jähmeää).

Näistä olisi tullut ihan hyviä, jos olisin ollut niin paneutunut, että olisin ostanut ihan oikeaa kynttilänsydänlankaa, mutta käytin vain omasta lankavarastostani jotain (huom. vihreää) lankaa kokeilumielessä ja se ei oikein toiminut. Tai no, kuten kuvasta näkyy, niin toimihan se siinä mielessä, että liekki saatiin aikaiseksi, mutta se oli pelottavan korkea välillä ja välillä savutti runsaasti, joten koin parhaimmaksi sammuttaa koekappaleet ja tyytyä olemaan tekemättä itse kynttilöitä, koska sitä oikeaa kynttilänsydänlankaa on vähän turha ostaa niin vähäiseen kynttilöiden omavalmistukseen, mitä minulla on.

Heitän harvoin pois mitään, mitä vielä joskus mahdollisesti ehkäpä voisi tarvita ja esim. lahjapaperit säästän aina. Tämäkin käärepaperi on ollut paperilaatikossani jo kauan, vaikka on sen näköinen, ettei siitä mitään järkevää enää aikaiseksi saa.

Mutta sai kuin saikin, sillä sen keskeltä sai leikattua siistin palan juuri tulitikkuaskin tyylikkääseen päällystämiseen riittäen. Tunnistatteko toisen askin päällyspaperin? Verohallinnon kirjekuorien sisäpuoli on kaunista vihreäkuvioista, josta sain päällyksen lisäksi kuvileikkurilla kivoja pikkukuusia.

Käsityöläisten joulumyyjäisistä ostin tämän tervapellavanaruista tehdyn saunatontun. Mielestäni se on liian yksinäinen yksinään saunassa, joten saunomisten ulkopuoliset ajat se saa viettää koirien remminaulakossa hattivattien seurana.

Inspiroiduin tekemään itsekin kotitonttuja...

Neninä helmiä, hiippalakit virkattu (oli tosi helppoa).

Grillitikunnokkaan pinosin erikokoisia sanomalehtineliöitä suurimmasta aloittaen ja pienimpään päätyen, kyllä siitä joku kuusennäköinen tuli. Jouduin alkupäätä korjailemaan useampaan otteeseen kuusen alkaessa vinoutua, koska en ollut huomannut liimailla alimpia lehtiä muutaman sentin korkeudelle jostain kohtaa kiinni toisiinsa/laittaa tikun alaosaan liimaa, joten tikku oli hieman huterasti pystyssä. Korjausten myötä kuusi tukevoitui ja sai vielä myöhemmin latvaansa kultaisen tähden.

Pingiini on tehty vanhan hehkulampun päälle, vartalona kannasta rikkoutuneen polvisukan varsi ja pipona niinikään kannasta rikkoutuneen pörrösukan varrenpala nurinpäin. Pingiivin pystyy myös ripustamaan.

Sytykeruusut ovat jo vanha juttu, mutta intouduin itse ensimmäistä kertaa kokeilemaan niiden valmistusta. Ohjeena käytin tätä selkeää videota.

Lumes, tuo tuttu maalarin apuri, osallistui myös jouluaskarteluihin omalla tyylillään...

Sekalainen persoona

Allun ja Lumeksen luonnetta on helppo kuvailla lyhyesti, niiden eri luonteenpiirteet ja käyttäytymiset sopivat hyvin yksiin. Mesta taas on erikoinen sekoitus vähän kaikenlaista, sitä ei riitä kuvailemaan pari sanaa. Mesta on vilkas ja villi, mutta kuitenkin rauhallinen. Se pitää hirveää murinaa lelujen kanssa ja nauttii uhkailusta ja taistelusta, on kuin mikäkin kova kingi, mutta kuitenkin se on niin nöyrää poikaa, jos sille pikkasenkin jostain huomauttaa. Se onkin muuten jännä ero meidän koirien välillä, vaikka Lumes on tosi kiltti ja kuuliainen koira, sillä ei ole sellaista nöyryyttä, mikä Mestalla on. Mesta on heti korvat lintassa "oi voi anteeks" ja Lumes taas "oho, nyt meni pieleen", tai siis Mesta selvästi "on pahoillaan" mulle, se haluaisi, että olen tyytyväinen, Lumes taas ajattelee enemmän itsensä kautta. Ne on kuitenkin molemmat sellaisia koiria, jotka luonnostaan "tottelee, koska pitää totella". Allu oli huomattavasti Lumesta ja Mestaa vahvaluonteisempi, seisoi 100% omilla jaloillaan, ja oli sillä tavalla työkoiramaisempi, että se ei mielistellyt eikä totellut huvin vuoksi, Allu totteli arvostuksen vuoksi.

Mesta on tosi sinnikäs, tarjoaa paljon erilaista käytöstä ja on erittäin nopsaoppinen. Se on tosi kiltti ja yrittää tehdä siten, kuin haluan, mutta toisaalta sillä on itselläkin selvät visiot asioista ja se on tietävinään paljonkin, että näin ja näin asiat hoidetaan, mutta silti se palautuu samantien ohjaukseen, jos se sen oma ajatus ei ollutkaan sama kuin minun ajatus. Joskus tuntuu, että Mestalla on vain kaksi vaihdetta -täysii tai ei ollenkaan- mutta etsimällä ne erilaiset keskitasonkin vaihteet ovat kyllä löydettävissä, tuntuisi, että Mestan viretasoa on kohtuullisen helppo säädellä oikeat vivut löydettyään.

Mesta on melkoisen omimishaluinen, se haalii lelut ja luut Lumekselta itselleen (tosin aivan kaikkea Lumes ei sille luovuta, mutta melkein kaiken kuitenkin) ja on kovasti kateellinen, jos Lumeksen kanssa kaksistaan käytetään leluja tai vaikka noutokapulaa - kaiken kun pitäisi olla Mestan. Onneksi Mesta kuitenkin vain haalii materiaa, ei puolusta sitä. Ja vaikka Mestan mielestä kaikki lelut ovat sen, siitä on kuitenkin hyvin kiva tyrkyttää niitä Lumekselle ja aloittaa vetoleikki, kunhan itse vain selviää voittajana. Se tekee tuota tyrkyttämistä myös luilla ja Mestasta on tosi hauskaa juosta luun kanssa edellä ja Lumes tulee perässä - tai toisinpäin. Joku sanonta sanoo, että miehet pystyvät tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta Mestalta ainakin onnistuu vähintäänkin neljä asiaa samanaikaisesti, sillä se osaa juosta täysillä (1) isokin luu/keppi suussaan (2), haukkua samalla (3) ja vielä katsoa, minne juoksee (4).

Meillä pitäisi periaatteessa koirien olla sisällä hiljaa, mutta olen Mestalle sallinut lelujen kanssa pienen ääntelyvapauden, kun ne lelu suussaan ulinat ym. tuntuvat niin kuuluvan sen persoonaan, että tuntuisi epäreilulta kieltää sitä niistä. Noin muuten Mesta on aika hiljainen eikä juurikaan edes haukuskele.

Tässä vielä pieni videonpätkä, jossa näkyy tuo Mestan Kaikki luut ovat minun-asenne ja pari muutakin arkipuuhaa kesältä.

Nyt meni hermot

Meillä ei asu täydellisiä koiria, vikansa ja huonot puolensa niissäkin on. Meillä ei myöskään asu täydellisiä koiranomistajia, vaikka pyrkimys kohti parempaa onkin.

Olen viidettä viikkoa flunnassa ja parantumisen sijaan flunssa vain muutta koko ajan olomuotoaan, milloin on yskää, milloin nuhaa, milloin kuumeinen olo, milloin tuntuu menneen poskionteloihin asti ja nyt ihanakiva pään ja silmien jatkuva särkeminen ja ilmeisesti huonosti nukutun yön seurauksena selkäkin kipeä.

Tulin töistä väsyneenä ja huonoon oloon ärtyneenä kotiin ja sain neronleimauksen, että muutetaas Mestan puoli vuotta jatkunut suoraan etuovesta täysii ulosryntäys, ihan luvallinen sellainen siis, hillitymmäksi.

Asetuin ulko-oven ulkopuolelle, Mesta odotti sisäpuolella. Lumes oli jo saanut rynnätä täysii ulos.

Käännyin selin Mestaan, asetin käden kämmen avoimena vierelleni (näin ollaan takaovella treenattu sivulletuloa ennen ulosryntäämistä) ja kutsuin Mestaa.

Koiralla ei tietenkään ollut mitään hajua, että sen olisi puolen vuoden suoran täysii ulossäntäyksen sijaan pitänytkin yhtäkkiä malttaa mielensä ja siirtyä vaan siihen oven ulkopuolelle mun vierelle, joten se vanhaan tapaansa säntäsi suoraan täysii ulos Lumeksen luo.

Omistajalla tietenkin oli vahvakin haju, että nyt olisi vain pitänyt nätisti kutsua koira takaisin luokse ja ottaa uusinta ulosmenosta vähän helpommalla kaavalla saaden kivan, haetunlaisen onnistumisen.

Vahvasta oikeanhajusta huolimatta omistaja karjuu koko kylän kuulevalla voimalla koiraa takaisin sisälle ja lähtee vihaisena perään - yllättävää, ettei pentua kiinnosta tulla sellaisen luo, Lumes sen sijaan livahtaa avonaisesta ovesta sisälle takaisin, reppana viaton sivustakärsijä.

Otetaan huomenna omistajan järki läsnäollen uusiksi.

Hämärtyvän illan aikaan

Voisiko ne edes joskus nukkua normaalisti?