Tylsää

Enpä olisi uskonut, että treenaminen käy joskus tylsäksi, mutta sellaista se nykyään on. Tylsän lisäksi se tuntuu turhalta, ärsyttävältä, epämukavalta, laiskalta, hienostelevalta jne. mutta onneksi sentään ei tarvitse itse maksaa hallimaksuja tämänkaltaisesta tylsyydestä vaan saadaan jäsenetuna käydä treenaamassa, tai sanoisinko "treenaamassa".

Lumeksen kanssa tein pentuna yhden virheen, en jaksanut opettaa sitä rauhoittumaan treeneissä, treenattiin siis vaan ja oltiin tosi reippaita. Kentän laidalla istuminen ja ininän loppumisen odottaminen oli niin sou booring, että luovutin parista kerrasta. Mikä pentuna jäi opettamatta, vaati aikuisena useamman vuoden työn...

Lumeksesta viisastuneena päätin Mestan kanssa jaksaa, jaksaa ja jaksaa opettaa sen odottamaan hiljaa jo heti pentuna. Kesällä se olikin ihan hiljaa, kun käytiin kentällä harjoittelemassa ja istuskeltiin vähäsen toisiakin katsomassa, ei ininän ininää. Toinen on laita hallissaolon, kun ovesta päästään sisälle, niin heti se jo alkaa; iii iii. Viimeksi kahden tunnin treeniajasta 1h 45min meni siihen, että ooteltiin Lumeksen kanssa parin metrin päässä seinään kytketystä Mestasta, että se lopettaisi ininän (ei se sentään onneksi kovaäänisesti vikise tai hauku), heitin sille palkkanamin, ootettiin rauhoittumista (Mesta kyllä makaa ja odottaa sinänsä kiltisti, mutta vasta äänen loputtua se on oikeasti rauhallinen), heitin namin, ootettiin... Se vartti, joka ei mennyt Mestan hiljaisuutta koulitessa, meni Mestan kanssa ihan oikeasti treenatessa (muutamana lyhyenä pätkänä aina kun oli jonkun aikaa odottanut hiljaa), ja siinä on jo tosi hiljaa. Sitä iii iii on siis tullut myös tehtäessä jotain, kun palkalle niin pitäisi päästä jo, mutta ikinä ei mitään ole tapahtunut, jos kuuluu yksikin iii, niin ollaan päästy todella paljon eteenpäin siinä.

Oon ihan rauhallinen jo...

Tämä Mestan hiljaisenodottamisenkouliminenhan tarkoittaa sitä, että en pysty tekemään Lumeksen kanssa treeneissä mitään, koska täytyy olla kuuntelemassa Mestaa ja palkkaamassa sitä hiljaa olemisesta. Ehkä sitten, kun Mesta osaa kokonaan olla hiljaa meidän Lumeksen kanssa ollessa lähellä, voin pyytää jotain toista vahtimaan ja palkkaamaan Mestaa, kun ollaan Lumeksen kanssa kauempana. Viimeksi pystyin ihan loppuajasta teettämään Lumeksella kaukokäskyjen asentovaihtoja namiohjauksella ja pientä temputusta siinä Mestan edessä, muuten Lumes joutui vain olemaan.

Kovasti elättelen toivoa, että tämä tuottaisi tulosta ja Mesta nyt muutaman kerran sisään sisäistäisi tuota ilman ininää odottelua ja päästäisiin Lumeksenkin kanssa oikeasti tekemään jotain. Hiljaa olemista vaikeuttaa se, että treenikavereiden koirista osaa ei ole opetettu olemaan hiljaa ja ne vinkuvat/haukkuvat ollessaan kiinnikytkettyinä, mikä tietenkin taas lisää Mestan ininää (ja vaikeuttaa mun kuulla, että ääntääkö Mesta hiljaa vai ei). Toisaalta taas ihan hyvä, oppiipahan heti käyttäytymään myös äänihäiriöissä.

Olisihan se helppoa vaan antaa inistä, joka sitten voimistuisi kitinäksi, ja se vikinäksi, ja se haukkumiseksi... Eikä muuten yhtään vähennä Mestan tekemisenintoa (sanoisinko, että paremmin päin vastoin), vaikka vaatiikin siltä hiljaisuuden, tämäkin kun joillain on perustelu sille, miksi koiraa ei opeteta hiljaa olemaan.