Lainattuja ajatuksia koirankoulutuksesta

Tänään me elämme sen mukaan, miten eilen teimme työtä, huomenna elämme sen mukaan, miten tänään työskentelemme. Leonid Brezev

Harjoitus on kaiken alku ja juuri. Persikka oli alkuaan vain kitkerä manteli, ja kukkakaali on vain kaali, joka on saanut oppikoulusivistystä. Mark Twain

Rautaa on taottava silloin, kun se on kuuma; kiilloittaa sitä voi joutohetkinä. John Dryden

Aloita. Aloitettu on puoliksi tehty ja jäljellä on enää puolet. Aloita uudestaan, ja se on tehty. Ausonius

Kaikki onnistuu hyvin, jos käymme aina käsiin järkevällä mielellä. Aleksis Kivi

Pettymyksen piinatessa, tuskan tullen, työhön tartu, epäilyksen kalvaessa, usko työhön, työssä vartu! Kössi Kaatra

Kun uskallat, kasvaa rohkeus; kun epäröit, kasvaa pelko. Publilius Syrus

Askeleesta alkaa tuhannenkin kilometrin matka. Laotse

Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin. Aristoteles

´Mahdoton´on sana, joka esiintyy vain hölmöjen käsikirjassa. Napoleon I

Ahkeruus ja jokapäiväinen harjoitus voittaa viimein kaikki. Aleksis Kivi

Juhannuksenjälkeiskoivut ja muuta (ei niin) tärkeää

Olen ollut jo toista viikkoa kesälomalla ja pikkuhiljaa yrittänyt tehdä tässä kotosalla muutakin kuin laiskotella. Ruohonleikkaaja oli valittanut, että koivuista ja syreenipensaasta alaoksat häiritsevät työskentelyä ja ne pitäisi poistaa, joten tulipa sitä sitten tartuttua sahaan melkein parinkymmenen oksan katkomiseen. Mesta oli heti apuna oksien siirtelyssä, Lumeskin vähän yritti, mutta Mesta oli sitä mieltä, että saa ihan yksinkin tämän homman hoidettua, joten Lumes antoi sitten Mestan pitää tunkkinsa. Kanit ja hiiretkin saivat maistiaisia koivuista ja vaikka koivu ei niiden herkkupuu olekaan, niin kyllä sitä jonkun verran alas laski.

Pihatöiden keskellä täytyy aina tietenkin tehdä myös jotain oikeasti hyödyllistä, kuten esimerkiksi käskyttää koirat kottikärryillä kuljetettaviksi. Täytyyhän sitä väliin olla vähän epätasapainoisempaakin kyyditettävää.

Oltuani pelastuskoirien rauniokeessa töissä, vahvistui ajatukseni siitä, että Lumes ja Mesta voisivat agility-, toko-, ja palveluskoirana olon lisäksi ehkäpä olla myös pelastuskoiria. Usein agilitytreenien yhteydessä koirat käyvät testailemassa Nikken ja Pojun pihamaalla olevaa "rauniokasaa", jossa on hauska mennä yhdestä aukosta sisään ja tulla toisesta ulos. Alkuviikosta kävin itsekseni ihan oikealla raunioradalla Lumeksen kanssa harjoittelemassa piiloja, eli Lumes jäi odottamaan jonkin matkan päähän, kömmin piilopaikkaan, kutsuin Lumesta, kannustin sitä haukkumaan (ei joka piilolle aloittanut oma-aloitteisesti, kun tämä oli sille uusi juttu) ja palkkasin sitten. Nopsaan Lumes pääsi homman jujusta selville ja se mielellään liikkui ja haukuskeli myös siinä oudommassa ympäristössä eikä alaspäin haukkuminen "putoamispiiloissakaan" ollut ongelma.

Mesta on koko viime kesän ja talven katsellut pienemmissä ja suuremmissa vesistöissä kahlailevaa Lumesta vähän kuin hullua eikä puhettakaan, että olisi itse mennyt mukaan. Tänä kesänä sen on ollut pakko, koska eihän Mesta voi antaa Lumeksen hakea veteen heitettyä keppiä vaan välttämättömyys rynniä sinne itse. Huomattuaan, ettei se vesi nyt niin kummallinen juttu olekaan, menee ihan mielellään muutenkin vain kahlailemaan.

Seuraava paljastuikin sitten lempparijutukseni pihatöissä; sammaloituneiden/nurmikoituneiden käytävälaattojen uudelleenesiintuonti. Laatoista ei ollut näkyvillä kuin enää yksi muutaman sentin pala, jonka päältä sammalruohokerrosta poistaessani huomasin sen yhden laatan vieressä olevan toisenkin ja pensassaksien kärjellä maata koputellessa paljastui laattoja pitkä rivi. Taitaa niitä piilotettuja kivilaattoja vielä lisääkin löytyä.

Uusissa maisemissakin on ehditty käymään ja myös tallustelemaan ensimmäisen kuvan etualalla näkyvien nokkospuskien läpi rakennuksen katolle, joka myös oli täynnä nokkospuskia lähes koko kuvassa näkymättömältä pituudeltaan. Ohikulkija saattoi ehkä ihmetellä, että hulluja on monenlaisia... Koivukujan päähän olisi mieli tehnyt ajella katsomaan, josko sieltäkin löytyisi jotain kaunista, mutta tämä oli sen verran mystinen paikka, että katsomatta jäi.

Agilityvalmennus nro2

Käväistiin Mestan kanssa toisessakin agilityvalmennuksessa (Anders Kronqvist) ja saatiin paljon hyviä neuvoja ohjauksen suunnitteluun sinne tänne mutkittelevan radan myötä. Edelleenkään ei olla kovinkaan paljon Mestan kanssa takaakiertoja tehty ja tämä ratahan oli täynnä hyppyä takaapäin, joten hieman epäilevästi suhtauduin meidän onnistumiseen. Kun päästiin tekemään ja yksityiskohtaisia neuvoja alkoi sadella, ei homma tuntunut enää lainkaan niin hankalalta.

2-hypylle koira vastaanotettiin kohdasta A, koiranpuoleisella, suht matalalla pidetyllä kädellä kutsuttiin esteen ohi ja koiran ollessa hypyllä 1, astuttiin koiranpuoleisella jalalla askel eteen tehostamaan oikeaa suuntaa koiralle. Palkkasin ensin heti namilla siitä, että tuli ohjaukseen mukaan, toisilla kerroilla ohjaus jatkoi viemään yli 2-hypystä. Kunhan vain tein ohjauksen selkeästi ja hätäilemättä, Mesta tuli hyvin mukana.

Kulkureittini tuppaavat aina olevaan kaarevia, vaikka monesti terävät kulmat olisivat parempia. Kaarevuus pidentää omaa matkaa ja saa myös koiran pidemmälle reitille + usein "tiukat liikkeet" ovat hidastempisia selkeämmät koiralle. Tämä tuli esiin heti 3-hypylle ohjauksessa, Mesta lähti joka kerta helposti takaakiertoon, mutta tehdessäni hyppyjen väliin terävän kulman liikkeestäni, Mesta suoriutui paremmin ja varmemmin kuin kaartaessani ohjauksen.

4-hypylle koira lähetettiin takaakiertoon, Mesta teki sen taas pätevästi, ja itse piti esteen edessä tehdä joko pakkovalssi tai persjättö. Tai ainakin muistelisin ohjauksien olleen sennimiset, olen huono noissa ohjausten nimissä, kunhan suoritan vain. Mutta kuitenkin pakkovalssissa ohjaaja jäi ihan kiinni esteeseen ollen esteen ja koiran välissä ja putken väärään pään ja koiran välissä lähettäessään koiraa 5-putkeen. Persjätössä taas koira jäi esteen ja ohjaajan väliin, samoin kuin putken väärän suuaukon ja ohjaajan väliin lähetettäessä 5-putkeen. Molemmissa ohjauksissa tärkeää oli, ettei liiku ennen koiraa 4-hypyn ohi, koska silloin koirakin helposti juoksee takaa sen ohi, vaan piti olla esteen kohdalla jatkamassa ohjausta. Tämä meinasi olla minulle hankalaa, mutta lopulta sain jalat ajoissa pysähtymään ja ohjauksen sujuvaksi ja koiralle oikeaksi. Valitsin persjätön meille tähän ohjauskuvioksi sen sopiessa meille pakkovalssia paremmin ja kun suoraviivaisesti lähetin Mestan joka kerralla kohti oikeaa putken suuaukkoa, ei se edes vilkaissutkaan väärää.

7-hyppy otettiin ensin takaakierrolla ja koiran suorittaessa sitä, piti itse mennä vastaanottoasemiin suunnilleen kohtaan C, josta jatkaa sitten ohjausta 8-hypylle. Jälleen tein liian suurta ja kaarevaa kulkua itselleni, vielä pahemmin mitä 2-3 hyppyjen välissä. Saatiin vähän pienennettyä sitä, mutta ei kunnolla sujuvaksi tullut, pitäisi harpata oikeastaan jo todella nopsaan sinne 8-hypyn eteen vastaanottamaan koiraa ja olemaan oikealla puolella suhteessa radan jatkumiseen. Tää jäi tosiaankin kotiläksyiksi.

Kokeiltiin 7-hypylle myös samanlaista ohjausvaihtoehtoa kuin 2-hypyllä, eli jossain kohtaa D ollaan itse alkuun ja sieltä pyydetään koira hypylle ja 8 sitten takaakiertona. Tää meni tosi hyvin, paitsi jos ois pitänyt ottaa koko ratana, niin 4-hypyltä koiran ois pitänyt irrota tosi hyvin putkeen ja suorittaa rengaskin itsenäisesti ohjaajan pinkoessa sillä välin asemiin sinne kohtaan D. Joo ei oikein onnistu ainakaan vielä...

11-hypyn jälkeen koira putkeen ja itse kohtaan E, katse ja kädet koiraan päin, mutta rintamasuunta eteenpäin ja juoksuvahtia vaan eteen. Ensimmäinen kerta meni ihan täydellisesti, mutta sen jälkeen Mesta tuli 13-hypyn eestä tai takaa ohi kerta toisensa jälkeen. Osa oli mun mokia, kun olin väärin päin tai liian eessä tai takaa hyppyä, mutta pari meni koirankin piikkiin. Tosin voiko koiran piikkiin tässä vaiheessa oikein paljon edes laittaa, kun ei sen koskaan ennen ole hypylle tällä tavoin tästä kulmasta tarvinnut tulla. Esteen molemmille reunoille voisi laittaa lisäsiivekkeet tai verkonpalat ohjaamaan koiran varmasti hypylle, jottei vääriä toistoja pääse tulemaan.

Suoraan vauhdista 13-hypyltä takaakierrolla 14-hypylle, tässä Mesta meni taas tosi pätevästi. Ja siihen meidän kahdessa pätkässä pidetty puolituntinen aika sitten loppuikin, ei päästy ihan rataa kokonaan läpi asti, mutta ei sen väliäkään, kun hyvää ja tarpeellista treeniä saatiin jo muistakin kohtaa. Oli kyllä kannattava koulutusreissu tämä.

Omaa vuoroa odottelemassa

425 euroa köyhempänä

Nyt on taas tutkittu koiria monesta kohtaa toivottavasti muutaman seuraavan vuoden edestäkin, sen verran hinnakastahan tuo on...

Lumes tutkittiin ja toistamiseen terveeksi silmistään todettiin. Jotain pientä tiivistymää näkyi, mutta ei ollut mitään perinnölliseksi silmäsairaudeksi luokiteltavaa. Edellisen ja samalla myös ensimmäisen kerran Lumeksen silmät on tarkastettu helmikuulla 2012.

En muuten olisi Mestan silmiä tarkastuttanut vielä näin nuorena, mutta kun Lumeksen oli aika käydä uusinnassa niin meni se Mestakin sitten siinä samalla. Mestan oikeassa silmässä oli PHTVL-muutoksia, tai näin mielestäni eläinlääkäri sanoi, lausuntopaperin tekstistä en saa selvää. Virallinen tulos Mestalla kuitenkin on terve, koska tuohon PHTVL:lään pitäisi olla molemmissa silmissä muutoksia ja nyt oli tosiaan vain toisessa. Ihan satavarma tuo kirjainyhdistelmä ei siinä oikeassakaan ole, koska pupillia laajentava silmätippa ei ollut ilmeisesti osunut silmään kunnolla ja vielä uusintatipan jälkeenkin silmä hieman reagoi valoon, joten ihan täydellisen tarkasti ei lääkäri sinne silmän sisälle nähnyt, että oliko siellä nyt ne muutokset vai ei.

Mestalle tehtiin myös polvitutkimus. Alle 3-vuotiaallahan se on voimassa vain kaksi vuotta, mutta käydään sitten täysikäisenä uudelleen, kun polvitutkimus on kuitenkin niin yksinkertainen suorittaa. Mestan polvet olivat löysät, mutta menivät vielä paperilla terveiksi 0/0, koska pysyivät kuitenkin paikoillaan eivätkä luksoituneet pois. Lääkäri tosin veikkasi, että parin vuoden päästä saattavat olla laskeneet ykkösiksi...

Röntgenkuvat kertoivat kyynärien näyttävän hyviltä, lääkärin arvio 0/0. Vasen lonkka oli täysin normaalin näköinen, siitä arvio A, oikea lonkka taas, vaikka siisti olikin, ei istunut maljaan yhtä tiiviisti kuin vasen ja arvio siitä C. Selässä ei pitäisi olla mitään vikaa, kaikki vaikutti normaalilta. Selkäranka tosin lantion kohdalta kääntyy ihan hieman vinoon, joten kuvia oli vaikea saada otettua siten, että lantionkin kohdalta ranka näkyisi suoraan edestä. Lääkäri oli ottanut vielä useamman kuvan, kunnes oli uskonut, että kyllä ne vinoon menee eikä vika ole kuvissa.

Mestan lonkat ja vino ranka, kuva suurenee klikkaamalla.

Lopputuomio: Jalostukseen ei ehkä kannata käyttää tai ainakin hyvin tarkasti harkita, miten käyttää, mutta harrastuksiin ei pitäisi olla estettä. Tosin odotellaan nyt vielä niitä Kennelliiton virallisia lausuntoja kyynäristä, lonkista ja selästä.

Mestalle vielä tuikattiin yksveerokotukset kera kennelyskän ja Lumeksellekin meni kennelyskärokote.

Tankarin majakkasaari

Tankarin saari on vuosisatojen ajan tarjonnut suojaansa rannikon kalastajille ja hylkeenpyytäjille sekä opastanut merenkulkijat turvallisesti pääsatamaan.

Merenkulkijoiden oppaaksi saarelle rakennettiin kivikummeli, jonka näkyvyyttä lisäsi kummelista esiinpistävien rautatankojen päihin kiinnitetyt tynnyrit.

Vielä nykyäänkin käytössä oleva majakka valmistui vuonna 1889.

Saaren pohjoisosan majakanvartija- ja luotsiyhteisön maalatut tuvat nousivat majakan ympärille.

Kesäisin saarella asuneiden silakanpyytäjien ja heidän perheidensä elämäntavasta taas kertoo saaren itärannan suojaisen sataman ympärille rakentunut tunnelmallinen kalastajakylä.

Nykyään viihtyisältä saarelta löytyy myös useita pieniä kesämökkejä.

Saaren kasvusto on paikoin kauniin vehreää, mutta viehätyksensä on myös karummassa ja kivikkoisemmassa maisemassa.

Riuttasen mylly

Joskus sitä vain sattuu löytämään itsensä aikamoisen hienoista paikoista...