Mestan ensimmäiset agilitykisat

Käytiin Mestan kanssa epävirallisissa agilitykisoissa ja samalla se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun Mesta suorittaa kokonaisen radan. Tätä ennen sillä on tainnut kuusi estettä olla pisin sarja, suurimmaksi osin ollaan keskitytty asenteeseen (vire korkealla -> kunnollinen palkkaus, lyhyttä pätkää), yksittäisiin esteisiin sekä ohjauksiin parilla kolmella hypyllä ja putkella. Ennen olin sellainen, että tuntuu hienolta treeneissäkin vetää koko rataa, mutta nyt Mestan kanssa olen tajunnut, että ei se ole niin tarpeellista. Nykyään musta on treeneissä hienoa ihan sellaiset asiat, että jee-se meni kovaa, jee-se irtos upeesti putkelle, jee-se suoriutui uudesta ohjauksesta, eikä jee-me mentiin 20 estettä peräkkäin. Kyllä vähän kuitenkin jännitti, että toimiiko tää teoria vai onko liikaa vaadittu, että Mestan täytyis yhtäkkiä mennä koko rataa, mutta ihan superisti Mesta suoritui ja voisi ehkä alkaa sinne ens vuoden alkuun virallisiakin kisoja nyt suunnitella - jos ei tule hypyillä mitään ongelmia esiin siinä, että aletaan nostaa rimoja maksi-korkeuksiin.

Hyppyradalla Mesta yhdessä kohtaa ilmeisesti liukastui tullessaan putkesta ulos niin kovalla vauhdilla. En itse sitä huomannut, näin koiran olevan tulossa putkesta ja jatkoin vauhdilla kohti seuraavaa estettä, kuulin yleisön "oooh" ja ihmettelin, miten Mesta ei jo ole tulossa hypylle, käännyin katsomaan ja sieltä se jo siinä vaiheessa tulikin, videolta sitten selvisi syy. Ei ainakaan vielä vaikuta, että olisi loukannut itseään. Yhdestä hypystä Mesta meni ohi ja ihan aiheesta mulle haukkui sen jälkeen. Sijoituttiin toisiksi.

Agiradalla ekan putken jälkeen kulmaksi sijoitetut hypyt aiheutti pitkän mutkan, kun en just tähän hätään kesken rataantutustumisen ehtinyt muistella, että mitenkäs se olisi ollut viisainta tehdä. Nää on niitä, mitä pitäis oikeasti harjoitella treeneissä, se on sekunteja monta pois, kun sais mutkat suoriksi. "Kulman" jälkeiseen hyppyyn Mesta ei ihan keskittynyt ja rima putosi, sitten lehahtikin nenuun joku ilmeisen ihana ja vahva tuoksu, josta heräämisen jälkeen puomille hypättiin sivusta ja kontaktipinnan yli. En ollut yhtään varautunut sellaiseen, joten jatkettiin siitä puomi loppuun, treeneissä olisin ehtinyt ajatella ja tehdä ehkä toisin. Mulla oli namialustat puomin ja A:n lopuissa, möllikisathan on treenit. Tosi hienosti malttoi namin nappaamisen jälkeen odottaa lähtölupaa, A:lla tosin vauhti oli liian kova kontaktille pysähtymiseen, jonka vuoksi namin syönnin jälkeen itsenäisesti meni takaisin kontaktille, koska vapautus tulee aina sieltä (tästä tais tulla hylyn sijaan vitonen virhepisteitä). Sijoituttiin kolmansiksi.

Katoavat koirat ja peikkometsän puita

Kesällä kerran ei koiristani enää näkynytkään päätä...

...vain häntää...

Onneksi sentään isoa häntää, mutta ei toisesta enää edes sitäkään...

Sammaleittunut kallionkolohan niitä vain kiinnosti vesisisältönsä vuoksi.

Kesällä toisen kerran saavuimme tällä kyltillä varustetulle alueelle.

Ei siinä ulkoapäin katsoessa näyttänyt mitään niin erikoista olevan.

Sisälle kurkistaessa oli näky ihan toinen...

 ...ilmiselviä peikkometsän puita!

Akelan resepti

Akela on partio-termi, jolla kutsutaan sudenpentulauman (7-9-vuotiaita partiolaisia) johtajaa. Akelan reseptillä "valmistetaan" uusia akeloita, mutta onpa se aika osuva (paria kohtaa muuttamalla) myös koiranomistajille.

Tarveaineet

3dl äidillisyyttä

6dl kärsivällisyyttä

300g toimintatarmoa

200g ihmistuntemusta

1rkl lapsellisuutta

2tl kurinpitäjän ominaisuuksia hyvin pehmeäksi jauhettuna

Kuorrotus

1,5dl reippautta

1,5dl iloa

partiotaitoja maun mukaan

innostusta maun mukaan

Valmistus

Äidillisyyttä ja kärsivällisyyttä vatkataan, kunnes seos on kuohkea. Tähän lisätään vähitellen toimintatarmoa ja ihmistuntemusta sekä mausteet. Paistetaan kovassa lämmössä. Kun pohja on jäähtynyt, jaetaan se kolmeen osaan ja osat kostutetaan runsaalla innostuksella. Osien väliin levitetään runsaasti partiotaitoja. Reippaudesta ja ilosta valmistetaan kuorrotus, jolla kakun päällys peitetään. Kuorrotusta pitää olla erittäin paksu kerros. Päälle voidaan ripotella jonkin verran lauluääntä.

Kakku on valmis tarjottavaksi.

Missä kakku? Tässä syöjä.

Treenipäiväkirjojen pauloissa

Luento- ja kuunteluoppilasmuistiinpanojenpäivis on vanha kovakantinen päiväkirja (jota en lapsena malttanut koskaan ottaa käyttöön), jonka olen koristellut ja kannen muunkieliset tekstit peittänyt Alluin. Taatusti treenaamisessakin on jotain taianomaista, kun opastukset on kirjoiteltuina romanttisten unelmien päiväkirjaan... Tämän päiviksen sisältöä löytyy mm. kirjoituksista agilitykoiran perustaidot, toko-/tottiskoulutuksessa ja pystykorvainen kultainennoutaja.

Alkuun kirjoittelin Lumeksen treenipäiviksiä vanhoihin kouluvihkoihin yms. "epähienoon" ja eri lajien treenejä samoihin, mutta tuntui loppuviimein kuitenkin mukavammalta ostaa ihan varta vasten uudet vihkot treeneistä kirjoittelua varten. Kierrevihko on paras valinta helpon taitettavuutensa ansiosta, alla Lumeksen tokotreenipäivis. Kansien hymiöt ovat kyllä ihan liian masis-painoitteiset meidän treenailuihin, sillä meillä enimmäkseen on hyvinkin kivaa, mukavaa ja kaikki onnistuu eikä ole noita huonoja tuntemuksia oikeastaan ollenkaan.

Tokopäiviksen pitämisen inspiraatio on kausittaista ja joskus se katoaa pidemmäksikin aikaa. Edistymisen kannalta olisi ehdottoman tärkeää suunnitellat treenit ennalta ja edes pienesti aina kommentoidan niitä muistiin, mutta tällä hetkellä inspis siihen vain puuttuu. Yhteen aikaan pidin kovinkin tarkasti tokopäivistä, alla sen sisällöstä esimerkkiaukea, jonka toisella sivulla tekstauksella on treeneihin suunnitellut asiat ja isoin kirjaimin treenien jälkeen päivitys siitä, miten meni.

Hakutreenien suunnittelua ja toteutumisen arviointia varten olen teettänyt Ifolorissa kierrekantisen vihkon Lumeksen treenikuvakansilla, on muuten ihan toisenlainen motivaatio kirjoitella tämännäköiseen päivikseen! Tosin hakutreenejä on nykyään vähän pakkokin kirjailla ylös jo etukäteen, koska Lumeksella ne on väliin niin monimutkaisia, että on helpompi selittää treenikavereille suunnitelma kuvallisena, enkä niitä itsekään aina meinaa ulkoa muistaa.

Lumksen hakutreenipäiviksen sisältöä

Mestan hakutreenipäivis

Mestan hakutreenipäiviksen sisältöä

Lumeksen agitreenejä kirjoittelin jossain vaiheessa meidän kisaamista suht ahkeraan, Mestan omia olen pyrkinyt alusta asti kirjaamaan ylös ja ennenkaikkea suunnittelemaan valmiiksi, mutta aina väliin ne tahtoo "unohtua". Vanha totuus "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee koirien treenailuissakin ja sen oikeasti huomaa myös edistymisestä (tai sen puutteesta...), että onko homma suunnitelmallista vai extemporea.

Kaikki treenipäivikset säilyvät minigrip-pusseissa, joissa saa kätevästi senkertaisen suunnitelman näkyville, mutta vihkot pysyvät kuitenkin siisteinä ja kuivina ulkonakin.

Olikohan jotain viime vuotta, kun sattui kirjakaupassa silmiin tarjouksessa oleva ratsastuspäivis, niin ostin mukaan, vaikka silloin taukoa ratsastuksesta olikin. Onneksi ostin, siihen on apukysymysten alle ollut helppo ja kiva kirjoitella ratsastelukerroista muistiin vähäsen jotain, auttaa kummasti hahmottamaan kokonaisuutta paremmin siinäkin lajissa. Juuri sitä tuossa selailin, että kovasti täyttynyt on viime tammikuusta alkaen ja pitäisi kohtaa hankkia uusi tai alkaa johkin muuhun kirjailla.

Ihhahhaa

Käytiin moikkailemassa kaviokkaita, varsalaitumen söpöliinit kirjaimellisesti tunkivat syliin eikä niistä sen vuoksi juuri saanut muita kuin puolikkaita pääkuvia. Aina ottaessani kameralle etäisyyttä tuli varsinkin yksi varsa heti perässä, utelias ja tuttavallinen tapaus. Jäävätköhän muuten nuo jalat erikoisenvärisiksi pysyvästi vai lieköhän tuo varsakarvan väritystä... Isopäinen lörppähuuli toimi tänään kouluratsuni virassa aivan mukavasti ja kameralle se alkoi oikein poseerata, ei hessu hopo vaan hassu hepo.

Mettäkoerat

On piilossa viidakon...

Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun turkkisi punaisellaan...

Oi katsopas vaari tuota hauvaa (hauhau), joka puunrungolta kurkistaapi (hauhau)...

Maalari maalasi taloa, sinistä ja valkoista. Illan tullen sanoi hän, maalaanpa koirallekin läikän...

Kun ilta saapuu ja varjot metsässä pitenee, on aivan varmaa, että silloin siellä joku hiippailee...

Mesta ja Meri ne yhteen soppii...

Käytiin moikkaamassa Meriä ja ihastuttava tyttö se oli edelleenkin. Aivan liiankin ihastuttava, Lumes menee Meristä ihan sekaisin... Veikkaisin, että taisi olla juoksu alkamassa, selittäisi Lumeksen pöhköyden. Tosin Mesta ei piitannut Meristä sen kummemmin kuin muistakaan koirista, mutta tosin Mesta on vasta nuori ja nöyrä, että tiedä ymmärtääkö se yhtä lailla vielä sellaisista asioista, on vain tasaisen iloissaan kaikesta.

Meri tuli heti luukulle kurkkaamaan ja monta kertaa myöhemminkin hakeutui autolleni päin (eikä olisi halunnut tulla sieltä pois).

Lumes nuuskuttelee, Meri ei ole ihan varma, miten siihen pitäisi suhtautua.

Mesta ja Meri tutustumassa toistensa "henkilötietoihin".

"Olen vain pieni lapinkoira ja ihan pienesti vain sua nuuskaisen."

Mun kääpikoirani näyttää valtaisalta Merin vierellä.

"Leikkisiksää mun kaa pallolla?"

Nätti se on!

Nähtiin tietty Vallukin (leikattu lapinkoirauros), jolle Meri kaveriksi tuli.

Mestalla riitti Merin lisäksi huomiota myös Vallun kanssa leikkimiseen.

Hepulijuoksuun!