Lumes on hyppinyt pk-tottiksen noudoissa jälleen maksimissaan sitä 90cm korkeutta ja edelleen kapulan (650g) palautuskin on tullut hypyn kautta sen suuremmitta vaivoitta. Olen alkanut käyttää hyppy-käskyä myös matalampien hyppyjen noudoissa, josko sen käyttö näin rutinoituisi. Metrisestäkin (vanerinen) on menty uudelleen ja uudelleen yli, olen käyttänyt hakupalkkarasiaa palkkana (heitän sen esteen yli) ja siitä Lumes on ollut innoissaan kentälläkin.
"Takaisin tuhmaksi-projekti" alkoi viime hakutreeneissä Lumeksen saadessa isot näköavut jokaiselle maalimiehelle (joskin maasto oli kyllä tosi haastavaa upottavuuden, pehmeyden ja korkean kasvillisuuden vuoksi ja siellä kulku oli tositosi rankkaa, joten olisin kyllä ihan muutenkin saattanut päätyä apuihin) laittaessani palkoiksi rasioissa olevien liha-annosten lisäksi runsaasti herkullisia jauhelihapaloja syöteltäviksi siksi aikaa, että ehdin itsekin maalimiehelle. Viimeisen löydön jälkeen maalimies vielä kuljetti niiden namien kanssa Lumeksen autolle asti, niin Lumes ei tarvinnut mua kyllä ollenkaan.
Mestan neljäs kerta hallilla, suoraan autosta koira sisään nameja syötellen (eivät meinanneet kelvata) ja Mesta puhkuu intoa. Sisällä Mesta joutuu suoraan kevythäkkiinsä, koska viikviik. Istuskelen Mestan kanssa lattialla, syöttelen nameja telttaansa ja hiljaisuudesta pääsee mun vierelle oleskelemaan/syömään nameja ja heti yhdestäkin iih-äänestä joutuu takaisin telttaan, jonne Mesta kyllä itsekin hakeutui ääntätullessa. Vajaan puolen tunnin kuluttua Mesta yhtäkkiä pystyi olemaan teltan ulkopuolelle täysin hiljaisena ja ei missään treenijutuissakaan ollenkaan iihhitellyt.
Käytiin treenimässä kaukokäskyjen maasta istumaannousemista, kun Mesta tekee sen niin hitaasti, etujaloilla taaksepäin kävellen. Tahtoisin, että se silleen hypähtäisi etujaloilla ylös. Täytyisi nyt alkaa pään yli heittopalkalla namilla/lelulla sitä koittaa saada hyppäävämmäksi ja siten nopeammaksi. Hiukkasen myös seuruuta, pariin eri palkansuuntaan olisi kuulemma hyvä keksiä omat palkkasanat, jotta koira tietää, mihin suuntaan lelu lentää ja osaa lähteä perässä. Nythän mulla on kaikkeen "jes" ja kun palkan oletussuunta on taakse, niin jos heitänkin eteen, Mesta kuitenkin kääntyy taakse odottamaan palkkaa ja on vähän pihalla, kun ei sitä lennäkään sinne. Olisi siis koiralle reilua ja mukavampaa, että ainakin siihen taakse- tai eteenheittoon olisi oma sanansa. Lopussa vahvistettiin vielä hiukkasen perusasentoa, nou probleemos.
Ottaisinko kepin vai enkö ottaisi, kas siinäpä vasta pulma...
Viides kerta hallilla, Mesta suoraan autosta sisään, oli reipas, mutta mieleltään rauhallinen! Ei aloittanut ollenkaan sitä vinkumista ja sai jäädä heti vierelleni lattialle oleskelemaan. Pari kertaa sanoi iih, mutta kielsin niistä ja oli sitten ihan hiljaa vain. Jonkin ajan päästä leikitin hetken siinä kevythäkin vieressä, pääsi vähän purkamaan virtaansa, sitten laitoin telttaan odottamaan omaa vuoroaan. Oli rauhallisena ja hiljaisena teltassa. Vähän perusasentoja, paikallaoloa (yksin, etupalkka) ja ihmisistä/koirista kiinnostumisen sijaan muhun kontaktinottamista, joka ainakin juuri uunistatulleilla jauhelihapaloilla palkaten sujui oikein hyvin.
Ärrr ja murrr ja mun keppi!
Mesta osaa noutaa heitetyn kapulan ja paikoilleen viedyn kapulan. Se osaa tarjota kapulan nostamista ja sen minulle tuomista. Yrittäessäni harjoitella pelkkää kapulan ottamista ja tuomista siten, että jätän koiran istumaan paikkaan x, lähden kävelemään ja jätän kapulan muutaman metrin päähän koirasta paikkaan y ja jatkan vielä itse pidemmästi matkaa paikkaan z, josta huikkaan Mestalle noutokäskyn, Mesta on aina juossut ensin kapulan ohi pari metriä, ollut "oho, jotain unohtui", palannut hakemaan kapulan ja tullut luo. Nyt hallilla ei edes palannut hakemaan, vaikka suuresti esittelin sille kapulaa ja sen laittamista paikkaan y, tuli vain suoran luoksetulon ja sitten vapautuskäskystä oli lähdössä kapulalle.
Ongelma oli kuulemma siinä, että se ei vain ymmärtänyt noutokäskyä tuossa tilanteessa. Tehtiin pari kapulan nostamista tarjoamisella ja sen perään tuo x-y-z-juttu ja hei, nyt se tajus sen, nappasi kapulan suoraan luoksetulomatkallaan suuhun. Pienestä se oli kiinni, mutta eipä vain itsellä välähtänyt, että mistä kiikastaa. Tuossa treenissä kapulan sijaintia kannattaa väliin jopa vaihdella niin, ettei se ole suoraan luoksetulomatkan varrella vaan jossain sivussa, tai jopa koiran takana, niin että koira oppii noutokäskystä oikeasti myös havainnoimaan, missä se kapula on, eikä vain syöksyä suoraa linjaa. Tämä auttaa ilmeisesti myös myöhemmässä vaiheessa tulevaan ohjatunnoudon hahmotukseen.
Hui kauhistus, Mestalla on keppi ihan väärin suussaan. Omistaja oli nyt huolimaton.
Olen taas sairaana. Eihän siitä olekaan kuin pari viikkoa, kun parannuin edellisestä nuhakurkkuyskäkeuhkomelkeinkuumetaudista, josko parannuin ollenkaan, ehkä se sama tauti jatkuu vain edelleenkin. Kävelin sitten tänään koirien kanssa metsään, onneksi sinne ei ole kuin parisataa metriä, päästin ne irti riehumaan ja koetin ottaa niistä pimeäjuoksukuvia. Mestalla pitää aina olla jotain suussaan, kun sen päästää juoksemaan Lumeksen kanssa, muuten jyrää Lumeksen nurin mennen ja tullen, josta Lumes (enkä minäkään) ei yhtään pidä. Keppien kanssa juoksemisessa on vaaransa, siksi yritän aina huolehtia, että Mesta ottaa vain paksuhkoja, lyhyehköjä, oksattomia keppejä ja pitää niitä pitkittäin suussaan. Valitettavasti Mesta mielellään roikottaa keppejä pystypäin, kuten ylläolevassa kuvassa pääsi käymään, mutta korjaan ne sille aina takaisin pitkittäin suuhun.
Lumeksen ylitys
Mestan "Haluan sen kepin heti mulle takaisin"-ilme. Toisinsanoen: asenteellinen hakuilmaisuhaukku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti