tiistai 18. marraskuuta 2014

No nythän mä sen vasta tajusin!

Kyllä sitä on väliin niin ihmeellisen pitkät piuhat itsellä, että huh huh! Lumeksellahan on ollut paikallaoloissa haisteluongelmaa, jota on korjattu jo pari vuotta ainakin etupalkkaa käyttäen. Ajatuksena siis, että oppisi keskittymään sen palkan ajatteluun ja ns. eteenpäin ajattelemiseen, jolloin haistelut jäisi pois. Toimii niin kauan, kun palkka on käytössä, ilman palkkaa hajut vievät ennemmin tai myöhemmin mennessään. Mulle on kyllä useampaan kertaan joku joskus sanonut, viimeksi muutama viikko sitten, että olenko kokeillut ruualla, ripotella nameja ympäriinsä, murustaa jotain jne., mutta olen ohittanut ne kaikki toteamalla, että juu, daa, kyllä se ruuasta osaa luopua, että ei se ole ongelma vaan ne hajut.

Tuon viimeisimmän jälkeen aloin kuitenkin prosessoida asiaa mielessäni. Se vain jostain syystä tällä kertaa jäi ajatuksiini pyörimään. Ja sittenhän mä sen tajusin - onhan se nyt Lumekselle ihan päivänselvä opetustilanne, että sen nähden maahan laitetaan jotain syötävää ja totta mooses se tietää, että niihin ei ole lupa koskea ilman lupaa. Tässä yksi aamu laittelin koirille kaikki ruuat ja herkut yksinoloakin varten valmiiksi lattioille ja menin sitten vielä käymään suihkussa, palatessani koirat toljottivat herkkuja täsmälleen samoilta sijoiltaan, minne olivat suihkuun mennessäni jääneet. Eli paikallaolotreeneissä ne ruokaviljelmät, hajustukset yms. täytyy käydä viemässä ENNEN kuin koira tuodaan paikalle, ja sitten vain käpsytellä siihen kohtaan tekemään tavallinen paikallamakuu ihan kuin mitään outoa ei olisikaan. Ja sitten, kun koira osaa näistä mielestään randomisti ja sattumalta edessään olevista nameista ja ruuanhajuista luopua, voisi se oppia yleistämään sen myös toisten koirienkin hajuihin. Tosin siihenkin olen suunnitellut ottavani vaikka aina väliin tokotreeneihin jonkun pyyhkeen tms. kankaanpalan mukaan ja jos se olisi treenien ajan toisen koiran kevythäkissä hajustumassa, voisi hajustaluopumista treenata kotonakin, eli useammin, eli toivottavasti tehokkaammin.

Tässä hieman aikaisemmin tein myös toisen terävän huomion Lumeksen paikallaolotreeneistä. En käsitä, miten se ei vain aikaisemmin ole mieleeni näin ajateltuna tullut. Lumeshan ei ole koskaan voinut harjoitella paikallaoloja meidän omassa pihassa, koska se vahtii pihaa. Vahtiminen tarkoittaa haukkumista sellaisille kohteille, joiden Lumes ajattelee olevan tulossa meidän pihaan, eli hitaasti pihaankulkutien vierestä ajaville autoille ja samaa tietä kulkeville kävelijöille. Muilla teillä kulkevat eivät sen vahtihaukkua niinkään herätä. Itse en niin kovasti pidä Lumeksen vahtihaukusta, jos se haukahtaa enemmän kuin sen pari kertaa, joten se on aina saanut siitä komennuksen sisälle tai viereeni. Tavallaan se tietää, ettei saisi haukkua, mutta ei vain voi vahtimiselleen mitään, eikä se kuitenkaan niin paljon minua häiritse, että olisin opettanut sen siitä pois. Haukku ei tosiaan ole sellaista yleistä ohikulkijoille räkötystä tai pihalletulijoista ilahtumista, vaan totisen ilmeistä vahtimista.

Mutta keksin siis, että oma pihahan olisi siis sittenkin juuri hyvä paikka näillekin treeneille, koska silloin Lumes joutuisi oikeasti käyttämään ajatustyötään siihen, että on suorittamassa paikallaoloa eikä mitään muuta. Ensimmäisellä kerralla Lumes alkoi kahdesti haukkua vahtipiirin sisällä oleville kulkijoille (en reagoinut haukkumiseen mitenkään ja pidin katseenkin eri suunnassa) ja nousi sitten ylös. Nousemisesta komensin heti takaisin maahan. Näiden kahden nousun jälkeen parilla treenikerralla vielä ihan kunnolla haukkui, johon en reagoinut mitenkään, mutta ei noussut enää ylös. Nyt ei juurikaan enää hauku, saattaa kerran pari pöhähtää ja laskee sitten pään takaisin maahan. Olen tehnyt piilopaikallaolojakin mennen sisälle ja ovenraosta tarkkaillut tilannetta, palkannut rauhallisesta olosta avaamalla ovea ja sitten taas sulkenut sen. Mielenkiintoinen havainto näiden kotipihapaikallaolotreenien aloittamisen jälkeen on ollut se, että Lumes on vähentänyt vahtimista ihan vapaastikin pihalla hengatessaan. Ehkä se, että en enää itse ole millään tavoin reagoinut sen vahtimiseen, on saanut Lumeksenkin huomaamaan, että ei se niin tarpeellista olekaan.

Myös aiemman rauhallisen ruokapalkan olen muuttanut yllätykselliseksi, milloin taskusta löytyy vinkuleluja ja niiden kanssa juostaan pitkin pihaa, toisella kertaa hakutreenipalkkarasia ruualla ja sitä heitellään ja sille joutuu haukkua, joskus irtonameja ja niiden jälkeen lelunheittoa ja taas irtonameja yms. Aiemmin olen aina näyttänyt palkan ennakkoon, nyt en koskaan anna Lumeksen edes huomata, että otan jotain taskuun mukaan, jotta tulossa oleva palkka ei vaikuttaisi suoritukseen ja jotta tilanne olisi enemmän sama kuin kokeissa.

En vielä osaa sanoa, miten nämä muutokset treenitavoissa loppuviimein vaikuttavat Lumeksen paikallaoloihin, lokakuisen hakukokeen paikallamakuu oli täydellinen, mutta seuraavahan voi toki olla sitten jotain ihan muuta.


3 kommenttia:

  1. Olipas kuva kirjoitus! Hyviä huomioita ja mielenkiintoista minkälainen vaikutus oli tohon vahtimiseen. Mä en ite voi sietää mitään ylimäärästä haukkumista ja jotenkin kummasti meillä on nyt menty siihen, että ovikello aiheuttaa hirveen mökän, rappukäytävässä meidän kerroksessa kulkeville haukahdellaan ka jos ulkona haukkuu koira, niin sille vastataan. Ärsyynnyn näistä niin, että komennan vaan tosi rumasti, jota saa tehdä monta kertaa ja vieläkin puhistaan pienesti vähintään. En ole kuitenkaan hirveesti ajatustyötä tehnyt kuinka nää käytökset lähtis kitkee pois. Tiedän, että helppoa ei tule olemaan ja tarviin toisen ihmisen avustamaan treenejä, niin ehkä siksi ei oo tullu tehtyä asialle mitään. Lohduttavaa kuitenkin kuulla, että tommoseen vahtihaukkuun oikeesti joku homma toimii. Pieni kytevä ajatuksenpoikanen mulla on ollut, että näihin tilanteisiin tulis yhdistää joku tehtävä just esim. Että ovikellon soidessa koiralle ois selkeetä, että silloin aina suoritetaan tehtävää vaikka makaaminen omalla pedillä tai joku muu vastaava.. saa nähdä paneudunko kuitenkaan tähän asiaan lähitulevaisuydessa vai en..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. :) Lumeshan vahtii kyllä myös sisälläkin, jossa sillä on sama periaate kuin ulkonakin, eli niitä ääniä vahditaan, jotka voi tarkoittaa sitä, että meille tuli joku, muista ei piitata mitään. Näitä on mm. auton tulo pihaan (tai joskus riittää naapurinkin pihaan, jos kuulostaa siltä, että tuli meidän pihaan), auton oven paukahdukset ja erilaiset koputusäänet. Meiltä on ovikello otettu pois (se "ding dong" on niin ärsyttävä) ja on muutenkin ihan hyvä, että Lumes ilmoittaa tulijoista, mutta selvästi kaksi asiaa lisää/vähentää sisällä vahtimista. Ennen mulla oli tapana hypätä aina ikkunaan katsomaan, jos Lumes haukahtaa, mutta jossakin vaiheessa lopetin sen, koska reagointi vahtimiseen lisää vahtimista liikaakin (just esim. niille naapuripihojen äänille). Nykyään en mene ikkunaan kuin vain silloin, jos Lumes juoksee ovelle asti haukkumaan, silloin on varmasti joku meidän pihassa, muuten jatkan vain tyynesti sitä, mitä olinkaan tekemässä. Mun nouseminen tarkoittaa Lumekselle sitä, että se haukkuu oikeasta asiasta, ja se innostuu oikein, jos nousen. Reagoimattomuus on vähentänyt sisällä vahtimistakin paljon, koirallehan sekin, että sitä komennetaan, tuntuu siltä, että omistaka yhtyy mukaan vahtimiseen ja jotain vahdittavaa oikeasti tapahtuu.

      Silloin kauan sitten, kun asuin kerrostalossa, ja joskus täälläkin pienesti vilahtanut Luukas-koira muuton jälkeen ilmensi ovikellolle (sekä omille että naapurin) haukkumista, opetin sen pois nykytermein vastaehdollistamisella, silloin en koko termistä mitään tiennytkään. Eli tän Luukaksen lempilelu oli juuttipatukka ja sijoitin sen eteiseen hattuhyllylle. Aina ovikellon soidessa (oli se sitten oma tai naapurin) ja koiran juostessa ovelle haukkumaan, annoin sille sen patukan hyllyltä ja vetoleikittiin hetki. Jos soinut ovikello oli meidän, jatkoin leikkiä myös avatessani oven vieraille. Mä en käyttänyt apuhenkilöitä ovikelloa pimputtamaan, pari muutama kerta päivässä muutenkin kuulunutta riitti meillä opetukseen. Lopputuloksena koira ovikellon soidessa meni eteiseen tuijottamaan hattuhyllyllä olevaa patukkaa, ehdollistui siis siihen, että ovikellon soitto tarkoittaa patukalla leikkimistä. Patukan tilalla toki voi olla joku toinenkin lelu, herkkuluu tai vaikka namipussi, Luukakselle tuo patukka oli parasta, mitä tiesi. Tämä näin yhtenä ideana. Kahden koiran kanssa on tietty aina vähän hankalampaa.

      Poista
  2. NO vaikutukset tuohon vahtimiseen on ihan selkeät ensinnäkin olet antanut sille korvaavan toiminnnan vahtihaukkumiselle, josta olet sitten tietenkin palkannut. Myös se oma huomioimattomuus vahdittavaan kohteeseen vaikuttaa. Ja vielä lisäksi kun nyt on onnistuneesti ollut koira tavallaan käskyn alla vahdintarpeen aloittaessa olet tavallaan ottanut alueeen omaan hallintaasi ja omalla esimerkilläsi kertonut kuinka toimia tilanteessa. Tuossa tilanteessa rähjäävä komennus vain kertoisi että mamma rähjää ja vahtii mun kanssa. Lisäksi maahanmeno on myös koiralle luontaisesti rauhoittava liike.

    VastaaPoista