Sinänsä jännä juttu, että olen pitämilläni agilityn alkeis- ja jatkokursseilla osannut kyllä neuvoa kurssilaisia niistä asioista, missä itse aina teen virheitä, mutta itseään ei osaa katsoa samalla tavalla (ehkä juuri siksi, että omaa tekemistään ei pysty näkemään toisin kuin niitä kurssilaisia) ja korjata omia virheitään. Mulla oli jo Lumeksen kanssa se ongelma, että saattelin sitä ihan liikaa esteille, jolloin tiukkojen käännösten sijaan tulee niitä laajoja kaarroksia, ja kerran yksityisvalmennuksessakin sitä koiran jättämistä itsenäiseen suoritukseen harjoiteltiin. Edelleen teen silti Mestankin kanssa juuri samaa, vaikka kouluttajakin sanoi, että se kyllä kiinnittyy hyppyihin niin hyvin, että ihan rohkeasti pystyisin kääntyillä itse aiemmin. Olisi kyllä joskus hauska nähdä, miten Mesta menisi agirataa jonkun oikeasti osaavan kanssa, kun se kyllä lukee kaikki ohjaukset hyvin, mutta itse ohjaan niin huonosti, ettei siinä koirakaan parastaan pysty antamaan.
Saatiin taas hyvää, uutta inspiraatiota ja täytyy kotona jatkaa harjoituksia. Videolla muutama pätkä eiliseltä, Vilin emäntä meitä ystävällisesti kuvaili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti