Hoidokit

Vallu ja Meri kävivät meillä hoitoreissulla, tuttuihinkin koiriin tuli tutustuttua näin vähän erilailla saamalla ne vähäksi aikaan itselleen. Alunperin olin ajatellut lenkittää koko nelikon kerralla, mutta kun lomalla kerran oltiin ja aikaa riitti, niin kuljettiin sitten kahdessa erässä. Vallu ja Meri olivat kyllä oikein helppoja ja huomaamattomia hoitolaisia. Suurimman työn tein harjatessani Vallun ihan kokonaan läpi, se on sellainen vakiommani Vallua tavatessa. Häntä oli Vallun mielestä kaikkein inhottavin paikka harjaukselle ja vaikka se ei varsinaisesti yrittänytkään minua purra, ilmaa näykkäili, pidin sillä varmuudeksi kuonosidettä pieninä pätkinä ja niin saatiin häntäkin edustuskuntoon. Muualta harjaamiseen Vallu oli suostuvaisempi, tyytyi väliin vain mulkoilemaan minua, ja ihan viimeisillä harjauksilla oli jopa aivan erinomaisen yhteistyöhaluinen.

Merillä on paras pallo...

Vallun harjausprojektin lisäksi otin itselleni toisenkin haasteen - opettaa muutama temppu sekä Vallulle että Merille. Kumpikaan ei saanut ainuttakaan ateriaa kiposta vaan syötin kaikki ruuat kädestä 11 opetustuokion aikana. Vallu olikin suunnattoman innokas ja nopeaoppinen oppilas, se ehti oppia kuusi temppua! Meri ei taipunut ihan kaikkiin samoihin temppuihin kuin Vallu, mutta neljä temppua sekin opetteli. Kuvat unohtuivat ottaa, täytyy mahdollisimman pian koittaa korjata tilanne!

Tämä kuva on niin Mestaa, tunkee kuononsa sitten joka paikkaan...

Mestalle realisoitui useamman koiran olemassaolon aiheuttamat huonot puolet - sille itselleen riitti paljon vähemmän huomiota kuin ennen! "Masentuneena" se katseli, kun Meri leikki sen leluilla, Meri ja Vallu saivat rapsutuksia, harjausta, mitä vaan huomiota ja myös ruokaa ja tehdä temppuja. Pieni lapinkoiraparka oli hyljätty suureen yksinäisyyteen... Osasi se toisaalta kyllä nauttiakin tyttökoiran seurasta, vaikka Merin kanssa vähän hankala onkin löytää yhteistä leikkisäveltä, ja lelutkin ovat aina parempia, kun ne toiselta saa varastaa.

Nyt on asiat Mestan mielestä oikein, kun se paras lelu pääsi oikeaan suuhun!

Pari päivää Vallun ja Merin lähdön jälkeen tuntui vähän oudolta, että niitä ei enää ollutkaan. Nopeasti sitä tottuu uusiin rutiineihin ja väliaikaistenkin asukkaiden läsnäoloon. Mutta on se vaan kaksi koiraa paras määrä. Ei meille kolmatta ole tulossa kuin vasta ööö joskus viiden-kuuden vuoden päästä?