Lapinkoirat palveluskoirien SM-kisoissa

Viime viikonloppuna oli palveluskoirien SM-kisat. Olin lauantaina töissä kansallisten lajien (haku, jälki, etsintä, viesti) tottiskentällä (tai kolme kenttää siinä oli vierivieressä) kerrottuani jo kauan sitten, että olisin mielelläni nollakoirakkona mukana. Palveluskoiralajien tottiksessahan kaksi koirakkoa suorittaa liikkeitä yhtä aikaa, toinen paikallamakuuta, toinen muita liikkeitä. Jos koirakoita on pariton määrä, niin sen ilman paria jääneen parina on (ainakin tällaisissa arvokisoissa) kisaosallistujien ulkopuolelta ns. nollakoira suorittamassa liikkeitä. Nollakoiria tarvittiinkin yhteensä seitsemän vai kahdeksan kertaa, näistä minun vastuulla oli kaksi nollakoirailua - yksi Mestan ja toinen Lumeksen kanssa.

Normaalisti kokeissa, vaikka odottelua olisikin paljon, voi itse hengailla koiriensa kanssa. Täällä olin kentänlaidalla ja koirat autossa (ja loppuajasta telttakatoksen alla häkissä). Onneksi päivä ei ollut helteinen, mutta ihan riittävän lämmin kuitenkin ja aurinkokin aina väliin näyttäytyi. Mesta pääsi tottisvuoroon muutaman tunnin autossaodottelun jälkeen. Ensimmäistä kertaa törmäsin negatiiviseen/ennakkoluuloiseen suhtautumiseen lapinkoirani kanssa. Nollakoiraa huudeltiin kehään ja mentiin Mestan kanssa reippaasti paikalle. Tuomari kysyy vähän epäuskoisena, että tämäkö on nollakoira? Annettuani myöntävän vastauksen, hänen seuraava kysymyksensä on "Pysyykö se paikalla?" Ihan kuin nollakoiraksi vedettäisiin mitä tahansa rakkeja jostain katuojasta (en tarkoita millään pahalla niitäkään koiria kohtaan, mutta sellainen olo vähän itselle tuli). Pysyykö se paikalla? Joo, ilman muuta SM-kisoihin tottista tekemään otetaan koiria, jotka singahtaa säntäilemään pitkin ja poikin kenttiä heti, kun remmi pannasta irtoaa!

Pysyi se paikalla, vaikka ensin sen molemmin puolin koirat teki kaksi luoksetuloa ja sen jälkeen kolmet noudot ja viereisen kentän koira ehti suorittaa eteenlähetyksenkin Mestan paikallaolon aikana (normaalistihan eteenlähetystä ennen otetaan paikallaolosta koira pois, mutta nyt oli tosiaan kolme kenttää vierekkäin ja kaikissa parit omaan tahtiinsa suorittivat liikkeitä). Näytin mä sille muutaman kerran maassapysymista tarkoittavaa käsimerkkiä vähän muistutuksena, kun ei varmaan vuoteen tai pidempäänkään aikaan (jos koskaan) ole näin häiriöistä paikallaoloa ollut, mutta en siksi, että olisin pelännyt sen nousevan, vaan siksi, että näin yhtäkkisen häiriöisessä tilanteessa koin reiluksi koiraa kohtaa hieman auttaa sitä. Palatessani Mestan luokse kehuin sitä aika reilusti ja Mesta koki sen vapautuksena ja kiepsahti siinä makuultaan selän kautta yhden kerran ympäri jääden takaisin makaamaan. En vaatinut siltä oikeaa seuraamista kävellessämme pois, Mesta sai vähän vapaasti tulla siinä vierellä. Tuomari ei luottanut vieläkään Mestaan, käski kytkeä koiran parin eteenlähetyksen ajaksi.

Mesta ei kokeessa osunut kenenkään kameraan, joten tässä nyt yksi kotiotos tältä päivältä.

Sit oli meidän muut liikkeet. Sanottiin, että tee ne vaan itse. No selvä, ei siinä mitään, onnistuu se niinkin. Olisi sitä kuitenkin edes sen verran voinut osoittaa arvostusta nollakoiraakin kohtaan, vaikka se nyt sattuikin olemaan vain mitätön lapinkoira, että sentään katsoo meidän suoritusta eikä vaan keskenään supattele. Mesta ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta teki silti tosi nättiä seuraamista. Kun kerran mahdollisuus oli, kehuin sitä välillä. Liikkeestä istuminen onnistui, juoksusta maahanmeno (käsiavulla) ja luoksetulo onnistui, juoksusta seisomaan jäämisessä pysähtyi heti (peruuttamisen kautta, kuten nyt pikaisesti opeteltu ollaan), mutta vähän otti sen jälkeen askelia perään, luoksetulo siitä hyvä. Tasamaanoutoa ei tehty 2kg kapulalla, kuten 3-luokassa oikeasti olisi, vaan sillä pienimmällä 650g. Oli hyvä. Hyppynoudon menohypyn Mesta hyppäsi oikein etevästi! Palatessa sillä vähän katosi ajatus ja kiersi (kaveri sanoi, että heitin ihan liian pitkälle, ehti koiralla hyppyosuus unohtua ja näinhän mä itsekin sillä sellaisen ilmeen, että vauhdilla äkkiä takas, oho, ai niin, hyppy olikin tuossa, no ei ehdi enää). A-estenouto onnistui melkein täydellisesti Mestan kiivetessä mennessä yli, hakiessa kapulan ja kiivetessä takas, mut paluuvauhti loppuikin kesken eikä päässyt yli asti vaan joutui hypätä takaisin alas ja sit meni pasmat niin sekaisin, että jäi vaan mun ympärille hiippailemaan kapulan kanssa. Oli toinen kerta viikon sisään, ettei päässytkään A:ta ylös, aiemmin en muista niin koskaan tapahtuneen. Toivottavasti on vain sattumaa eikä Mesta ole jostain kipeä... Eteenlähetystä ei saatu tehdä, samantien palauttaessani kolmannen noudon kapulan, käskettiin kytkeä koira.

Olin ajatellut, että Mestalle olisi kiva, jos antaisin sille vähän treenimäisiä vapautuksia aidossa koeympäristössä. Niinpä tosiaan vapauttelin sitä liikkeiden välissä, annoin luoksetulon eteenistumisen jälkeen hypätä vatsalle, tuoda kapulaa vatsalle hypäten yms. pientä, jota oikeasti koeosallistujana ei voisi tehdä, mutta joka tässä tilanteessa ei kuitenkaan meidän paria häiritse tai ole liian treenimäistä. Oli huono idea, ei kannata kokeilla enää toiste. Mesta vaan hämmentyi, kun aiheutin tilanteita, joissa normisti palkataan ja/tai saa villiintyä ja haukkua, mutta täällä ei kumpikaan niistä vaihtoehdoista toteutunut. Paljon selkeämpää koiralle, ainakin Mestalle, on se koetyyli, että pieniä kehuja liikkeiden välissä, mutta homma jatkuu koko ajan yhteen putkeen. Tulipahan tämäkin nyt kantapään kautta opittua.

Lumeksen kanssa jouduttiin vähän äkkiseltään kehään erään koirakon keskeyttäessä kokeen. En ehtinyt etsiä sille edes remmiä mukaan, joten tultiin pannasta kiinnipidellen paikalle. Tuomari totesi hyväksyvästi, että tämä on ilmeisesti häiriökoira ja kysyi, haluanko suorittaa liikkeet itsenäisesti vai ohjaako hän kuten kokeissa yleensä. Valitsin ohjauksen. Arvostelusta sovittiin huumorilla yhdessä, että meille voi antaa kaikesta täydet pisteet.

Lumeksesta jäi pari todistusaineistokuvaakin äsämmistä, ihanaa, että osuttiin edes jonkun kameraan!

Lumes ei ole yli vuoteen tehnyt muuta kuin höpsöttelytottista, mutta eivät kerran opitut asiat onneksi kovin lyhyessä ajassa katoa. Ennen koetta palauteltiin vähän mieliin A-esteen kiipeämistä noudon yhteydessä sekä eteenlähetystä. Lumes oli ihan fiiliksissä päästessään hommiin, se oli koko meidän suorituksen ajan ihanan reipas ja iloinen. Seuraaminen ei ollut joka kohdassa ihan täsmällistä, ei olla pitkiin aikoihin tehty mitään muuta kuin koiratanssin seuraamisia pieniä paloina, mutta kivasti tuli mukana vähän lisäkäskyjen kera. Kaikki jäävät liikkeet (istuminen, maahanmeno, seisomaan pysähtyminen) onnistuivat oikein hyvin, tosin kahteen jälkimmäiseen käytin käsiavut, kun ei sillä niin väliä ole. Molemmat luoksetulot olivat vauhdikkaat.

Lumes yhden kerran kesällä vahingossa nouti 2kg kapulan (treenikaverin koiralle heitetty), joten tietty täällä kokeessa päätin olevan se toinen kerta, kun Lumes kyseisen urotehtävän tekee. Eikä Lumes pettänyt odotuksiani, iloisesti (jopa osin laukalla) toimitettiin kaksikiloinen luo, ainoastaan luovutusasentoon asettautuminen niin ison kapulan kanssa oli vähän hankalaa, joten otin kapulan suoraan vaan siltä pois. Hyppynoudon sijaan tehtiin tasamaanouto 650g kapulalla, tuomarikin kehui, että tuli vauhtia koiraan, kun kapula vaihtui keveämpään. A-estenoudossa Lumes mennessä kiipeäsi ja palatessa kiersi. Palautettuani kapulan, tuomari kysyi, haluanko tehdä eteenlähetyksenkin, ja siinä empiessäni, että haluaakohan Lumes, niin tuomari reippaasti totesi, että kyllä se on ihan sen näköinen, että haluaa. Ja niinhän se Lumes halusi. Se juoksi kovaa ja aivan viivasuoraan eteenpäin, maahamenoon tarvi kaksi käskyä.

"Ja nollakoiralle annetaan sata pistettä."  Tuomari muisti lupauksensa.

Mutta olipahan kiva kokemus ja onpa nyt lapinkoiratkin olleet edes yhden kerran edustettuina näissä kisoissa. Etukäteen vähän jännitti, mutta kummankaan koiran kanssa ei kehässä ollut enää jännityksestä jälkeäkään, oli vain kiva tehdä yhdessä hommia ja se on tärkeintä se!