Tänä päivänä

Lupasin muutama viikko sitten, että kävisin koirien kanssa esittelemässä temppuja ja muita juttuja eräässä "laskiaismaanantai"-tapahtumassa, joka oli tänään. Silloin en vielä tiennyt, että päivästä tulisikin aiottua kiireisempi käyttäessäni ensin Mestaa aamupäivällä lääkärissä ihan toisella suunnalla saamassa lopullisen vahvistuksen siihen, miten tätä eturauhasen jutskaa lähdetään hoitamaan. Vähäsen meni tiukille lääkärille ajoissa ehtiminen, miksi sitä aina pitääkin viime tingassa lähteä matkaan, mutta ehdittiin kuitenkin. Oi aikomus ollut ottaa Mestan aamupissasta näyte mukaan, mutta en sitten jaksanutkaan - miten huono tekosyy.

Mesta kauhoi nelivedolla sisään tutkimushuoneeseen, ei todellakaan mitään lääkärikammoa. Annoin lääkärille luettavaksi aiemman klinikan hoitoselosteet ja sen jälkeen hän halusi - yllätys yllätys - nähdä tämän päivän virtsatilanteen. Ei muuta kuin näyteastia nokan (tai mikä lie vekotin olikaan) varteen, koira pihalle tuoksuja nuuskuttamaan ja itse yrittää osua kohdille, mikä yllättävää kyllä onnistui heti ekasta koivennostosta. Se on muuten asia, jota kannattaisi etukäteen terveen koiran kanssa harjoitella, sitä pissanäytteen ottamista koiralta siis. Omat koirat ainakin menee tosi varovaisiksi, kun yritän kauhan kanssa suhia niiden mahan alla ja eivät joko halua pissiä ollenkaan tai tekevät sen älynopeasti, etten ehdi kauhan kanssa väliin. Eläinlääkärin pihalla se sujuu vähän paremmin, kun hajumaailma on koirille merkkauksiin houkuttelevaa.

Pikatestissä virtsassa näkyi edelleen verta ja lääkäri luetteli niin monta mahdollista syytä verivirtsaisuuteen, etten enää edes muista kaikkia. Ultralla katsottiin virtsarakko (ei moitittavaa) ja eturauhanen (kystoja). Mestalla meneillään oleva antibioottikuuri oli hänenkin mukaansa oikeanlaatuista, kaikki antibiootit kun eivät vaikuta eturauhaseen, mutta tämän pitäisi se tehdä. Kastraatiota lääkäri ei suositellut ensisijaisena hoitomuotona ja päädyttiin antamaan Mestalle Tardak-pistos, jonka tarvittaessa voi vielä toistaa, ja vasta niiden jälkeen mietitään leikkauksen tarpeellisuutta. Kotiin sain pikatestiliuskoja, joilla voin seurata, väheneekö veren määrä virtsassa. Liuskan alin merkki on veritesti ja värin pitää muuttua alle minuutissa jos on muuttuakseen. Joskus kolmen-neljän viikon päästä ultrataan eturauhanen uudestaan.

Suoraan lääkäriltä ajettiin koirien kanssa mäenlaskutapahtumaan. Lumes esitteli ensin temppujaan pitkän liudan. Siinä oli iloisesti sekaisin ihan hupitemppuja, tokojuttuja ja koiratanssielementtejä. Herkkupalat houkuttimena Lumes teki tosi kivasti hommia ihmisringin ympäröimänä, olipa siinä koiria ja yksi ponikin "katsojina". Lopuksi Lumes sai yleisöltä aplodit, ihastelivat kovasti sen tempputaitoja, ja muutama tyttö tuli rapsuttelemaan Lumesta ja kyselemään siitä lisää. Mestakin pääsi vähäsen esiintymään, yleisö oli siinä vaiheessa jo vähentynyt, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu. Mestalla oli nimittäin ihan liikaa energiaa ilman aamulenkkiä, kolmen tunnin autossa oleskelun (matka lääkäriin, matka tapahtumaan, autossa odottelu) jälkeen ja siitä vielä suoraan haettiin pieneen näperrystekemiseen (tilaa ihmisten keskellä noin 5x7m), josta vielä jouduin enimmäkseen palkata lelulla, vaikka nami olisi ollut rauhoittavampi. Piti siinä kotoa lähtiessä vain napata edes jotain nameja matkaan ja Lumes ehti jo syödä melkein kaikki niistä vähistäkin. Mesta kyllä teki kaikki juttunsa hiljaa ja ok nätisti, testattiin jopa ihan uusia koiratanssitemppujakin, mutta joka palkkausvälissä siitä lähti ääntä.

Mäeltä oli mahtavat maisemat ja näkötornista vielä mahtavemmat.

Aivan ihana, aurinkoinen keli suosi tapahtumaa - ja koirakuvausta.

Mestaa hiukkasen tympäisi aloilleen komentaminen, kun jalat tahtoisi vaan juosta, mutta Lumes sentään näyttää iloista naamaa.

Kotona käytiin vielä lenkillä ja pitää nyt oikein erikseen mainita, kun bemarikuskeja ja varsinkin nuoria miehiä bemareissa aina haukutaan niin tolloiksi, toilailijoiksi ja muista piittaamattomiksi, että me koirien kanssa saatiin oikein hyvä nuoret miehet bemarissa-kohtaaminen. Olin teiden x ja y risteyksessä kääntymässä tielle y oikealle päin ja sitten ylittämässä tien, kun vasemmalta sitä tietä tulikin auto. Pysähdyin odottamaan, mutta auto kääntyikin tielle x, jolta olimme tulossa, joten jatkoin matkaani y:lle pitäen katseen siinä suunnassa ja lähdin ylittämään tietä. Astuttuani askeleen, pari tielle ja koirien ollessa remmien mitan päässä jo keskellä tietä, huomasinkin yhtäkkiä, että sen kääntyneen auton perässä olikin ollut auto ja oltiin lähdetty ylittämään tietä justiin sen edestä. Kiskaisin äkkiä koirat takaisin reunaan ja astuin itsekin taaksepäin antaen tilaa ja jääden anteeksipyytävän- ja nolonnäköisenä katsomaan sitä autoa. Se oli bemari ja kuskina sekä kyytiläisinä jotain nuoria miehiä. Kuljettaja heilauttaa kättään, että mene vaan yli. Hämmentyneenä heilautan kiitoksen ja kiirehdin pikavauhtia tien toiselle puolelle vieläkin nolona siitä, miten varomaton olin ollut. Vasta päästyäni koirien kanssa tien yli, lähtee bemari rauhallisesti liikkeelle ja jatkaa matkaansa. Kiitti bemaristit, olitte fiksumpia kuin minä.