maanantai 12. helmikuuta 2018

Tokotanssi

Lappalaiskoirien rotumestiksen ja Tanskan kisareissun jälkeen ei heti perään olisi huvittanut osallistua kolmansiin kisoihin kuukauden sisään. Laitoin ilmoittautumisen suomenmestaruuksiin kuitenkin menemään solidaarisuudesta muita voittajaluokassa kisaavia htm-koirakoita kohtaan, jottei kävisi samoin kuin vuoden 2016 koiratanssin SM-kisoissa, joissa ei htm-lajissa jaettu virallista SM-titteliä, koska osanottajia oli liian vähän. Koiratanssiharrastajia, ja varsinkaan siellä voittajaluokassa kisaavia, ei ylipäätään ole suurta määrää olemassa ollenkaan, joten jotta SM-kisat saadaan aikaan, olisi jokaisen vähän niin kuin suotavaa niihin osallistua. Tämän vuoksi me Lumeksen kanssa matkasimme yli 350km kisoihin mennen tullen - ja näin pitkä reissu luonnollisesti vielä vaati hotelliyöpymisen siihen päälle, tai oikeastaan siis alle.


Mikäli olisin halunnut pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja näin siis yrittää sijoittua näissä kisoissa, olisin pelannut varman päälle ja esiintynyt vanhalla tutulla kulkuri-ohjelmallamme. Olin kuitenkin inspiroitunut Tanskan kisaajien seuraamisesta niin paljon, että halusin välttämättä tehdä meille uuden ohjelman just nyt. Kolmen htm-sertinkin jo ollessa Lumeksella kasassa, siihenkin pyrkimisen tarve oli jo ohi, ja kun en ollut lähellekään varma, jaksanko ensi vuonna miten treenata ja kisata, niin maajoukkuekarsintakaan ei sillä hetkellä lisännyt motivaatiota, joten totesin olevan aivan sama, millä pisteillä kisoista pois lähdetään. Koska olin lähes koko koiratanssiharrastuksemme ajan haaveillut toko-aiheisesta koiratanssiesityksestä ja kun kisojen alla varmistui, että toko-tarvikkeidenkin käyttö on koiratanssissa ihan sallittua, tein meille parissa viikossa tokotanssin.


Tykkäsin meidän tokotanssista kovasti. Videolta jälkeenpäin sitä katselin moneen kertaan miettien, että onpa se vaan kiva. Erilainen, mutta kiva. Ensimmäistä kertaa muuten tuntui myös kotoisalta olla tanssikehässä eikä tullut sellaista epämukavuusoloa, kuten kaikissa aikaisemmissa kisoissa. Kyllähän minä sen olen tiennyt, etten ole mikään tanssija, mutta kun tykkään enemmän tanssillisista koiratanssiesityksistä, niin olen yrittänyt taipua siihen. Minusta koiratanssi parhaimmillaan on nimenomaan tanssia eikä teatteriesitys, mutta täytynee jatkossa itsekin vain kallistua enemmän sinne teatteriesitysten puoleen ja olla yrittämättä tehdä jotain, joka ei vain luonnistu.


Keskustellessani ennen kisoja Mestan isän omistajan kanssa tästä uudesta ohjelmasta, kerroin ottavani tietoisen riskin tekemällä ohjelman koiratanssin silmin erikoisesta teemavalinnasta. Tämän riskin läsnäolon tiedostaen pidin kuitenkin suunnitelmastani kiinni, koska tämä oli nyt sitä, mitä halusin kokeilla, pisteriskeistä viis. Meidän suorituksen jälkeen, pisteiden ilmestyttyä tulostaululle, selvisi, että ihan samalla tasolla ollaan pisteissä kuin kulkuri-ohjelmallakin, 160,67. Sitä tasaista 160+ on Lumeksen voittajaluokan kisat yleensä olleet. Kisojen lopussa tuloslapuista oli arveltavissa, että ennakkoajatukseni olivat olleet ainakin osin oikeassa, pistejakauma tuomareiden välillä (koiratanssissa on kolme tuomaria) oli 150-176. Tosin, enhän voi tietää, mitä ne kulkuri-ohjelmalla olisivat olleet. Ehkä näissä kisoissa sekin ohjelma olisi jakanut arvioita laajemmalla skaalalla, aivan mahdollista. Eikä tämä tosiaan mikään täydellinen esitys ollut, kehityslistasta tuli pitkä - eli siis kyllä,  aion esittää uudelleenkin tokotanssin, kun nyt kerta alkuun päästiin.


Selkein moka meidän tokotanssissa oli rekvisiitan liian vähäinen käyttö. Siinä tohkeissani pikapikaa ohjelmaa kasatessa unohtui se seikka, että jokaista rekvisiittana olevaa tavaraa pitäisi käyttää useamman kerran, jotta ne tulevat olennaiseksi osaksi esitystä. Tämä korjataan tokotanssin versioon 2.1. Sen lisäksi teen tokotempuista irrallisten temppujen sijaan siirtymiä htm-positioihin (eli eri seuraamispaikkoihin), jolloin tokorekvisiitan pitäisi sulautua paremmin htm:n ideaan. Sitä en tiedä, milloin se kisa on, jossa meidän uusittu tokotanssi nähdään. Olisin voinut muuten innostua sittenkin lähtemään PM-maajoukkuekarsintakisaan, mutta vähän veikkaan, että tänä vuonna ne kaikki keskittyvät eteläiseen Suomeen, joten taitaa jäädä välistä se lähemmäs tuhannen kilometrin reissu. Mutta mistä olen iloisin? No Lumeksesta tietenkin! Uskollisin, parhain, iloisin ja luotettavin tanssipartnerini evö. <3 <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti