Uudet okahiiret asuivat samassa verkkokannellisessa terraariossa, jossa minulla on jo monien vuosien ajan muitakin okahiiriä ollut. Nykyään minulla onkin käytössä enää kyseinen entisestä akvaariosta muutettu terraario ja sitten okahiirten asunto-kirjoituksessa kuvituksenakin ollut kummisetäni tekemä terraario. Ne ovat lempparini, koska ovat kaikista suurimmat (ja lisäksi näteimmät). Kummisetäni on tehnyt terraarioon puukehyksisen verkkokannen, joka istuu lasireunan päälle 100%. Akvaarion verkkokansi sen sijaan on tehty taivuttamalla kattoverkkosta myös reunat alaspäin, eikä se tule suoraan lasia vasten vaan akvaariossa on lasikantta varten metalliset, leveämmät reunat (näkyy esim. tässä kuvassa). Verkko ja metallireunus eivät istu toisiinsa joka kohdasta täydellisesti, joten joissain kohtaa niiden väliin jää lyhyeltä matkaa noin neljän millin rako.
Aikaisemmin näiden yli kymmenen vuoden aikana, mitä minulla on okahiiriä ollut, ei ole koskaan käynyt ainuttakaan vahinkoa asumuksissa - ellei vahinkona pidetä erään hiiren karkaamista dunan pitkittäiskalterisen kattoverkon läpi (ja juuri tämän takia verkon tulisikin aina olla ruudullinen, ei pitkittäinen), mutta sekään karkulainen ei ollut hoksannut reittiä "suureen maailmaan" vaan tuli iloisena vastaan samalta hyllyltä, missä asumuksensakin oli. Mutta jottei koskaan voisi sanoa ei koskaan, maanantaina sattui ikävä onnettomuus. Kisa ja Sahara saavat joka ilta tulla pienelle käppäilylle terraarionsa ulkopuolelle, kuten hiljan kerroinkin. Ne odottavat näitä "ulkoiluja" innolla ja iltasella alkavat jo hyppiä kattoverkkoon vapaudenkaipuissaan, päivisin ne eivät sitä harrasta. Ikävä kyllä Kisa oli kattoverkkokävelyllään saanut työnnettyä kuononsa terraarion reunuksen ja verkon väliin, jäänyt suun avattuaan hampaista kiinni verkkoon ja metallireunus leikkasi päänahan halki.
Onni onnettomuudessa, ettei sen tarvinnut olla siinä kovin kauaa, kunnes menin iltaruuanantoon ja huomasin Kisan ahdingon, ja että verenvuoto olí ollut vähäistä. Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille ja olisin halunnut ompeluttaa ihorepeämän kiinni, sillä haava oli vielä kostea ja ihonreunat sai yhteen, mutta reikäpäisen hiiren ompelu ei tuntunut olevan kovin kiinnostava keikka, joten sain kuulla haavan paranevan sellaisenaankin. Ehkä juu, mutta ommeltuna se paranisi paremmin ja pienen hiiren päässä olevaa avohaavaa ei pysty hoitamaan edes sillä tavoin kuin kyseistä avohaavaa hoitaa tulisi. Eläinlääkäri kysyi myös hiirteni lukumäärää, enkä ymmärrä, mitä muuta tekemistä sillä oli loukkaantuneen hiireni kanssa kuin se, että jos niitä olisi ollut minulla useampia eikä vain kolme, niin olisiko ehdotettu jopa lopettamista.
Kisa ja Sahara joutuivat muuttamaan pois suuresta terraariostaan, jottei tämä vahinko vain toistuisi, ja asuvat nyt sen aikaa dunassa, kunnes niiden terraarioon saadaan tehtyä turvallinen kansiverkko. Kisa on kiltti potilas, kuten kyllä kaikki aiemmatkin okahiireni ovat olleet. Varmuuden vuoksi pidän hoitotoimenpiteiden ajan kädessäni paksun neulehanskan, mutta koskaan ei ole yksikään hoidettava okahiireni kiinnipidettäessä purrut. Kisan haavaa on nyt puhdistettu laimennetulla Betadinella, eipä tässä oikein muuta voi tehdä. Toivottavasti haava ei tulehdu, sekin riski on olemassa, mutta onpahan tuota antibioottia ainakin pullollinen kotona jo valmiina Isukin jäljiltä.
Tässäpä vielä kuvat pienestä potilaasta. Kipulääkettähän ainakin tuo ensimmäinen kuva huutaa ja kuulemma hamstereille voi antaa aspiriinia neljäsosan nuppineulanpäänkokoisesta murusesta, mutta meillä ei sitä ollut ja eilen soittelin pieneläinklinikalle konsultaatiota haavanhoidosta ja kysymykseen kipulääkkeestä vastasivat, ettei sille oikein mitään voi antaa. Paljonkohan Kisa painaa, jonkun 30 grammaa... Tosin Google löysi koe-eläinkeskuksen sivuilta tietoa rottien ja hiirten kipulääkityksestä leikkauksien yhteydessä, mutta eipä se annostelu helpolta kuulosta ja kipupiikkikin pistetäänkin vasta nukutettuun eläimeen.
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti