Juhannusretkellä

Eilen oli oikein nätti päivä aamusta iltaan! Päätettiinkin sitten lähteä autoajelulle ja samalla pienelle luontoretkelle järvenrantalaavulle paistamaan juhannusmakkarat. Järvi on joskus aikanaan ollut suurikin, mutta nykyään se harmillisesti on hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Keltakurjenmiekkoja kasvoi runsaasti sekä rannalla että keskemmällä järveä.

Lämmintä oli kyllä hyvinkin jotain +20, mutta hyttysiä aivan järkyttävästi, jonka vuoksi pukeuduin jo heti alkumatkasta varuilta mukaan ottamaani takkiin. Onneksi koirilla on turkkia sen verran paksusti, että niitä eivät hyttyset syö kuin kuonolta, mutta aloillaan makoillessaan vähän näyttivät nekin olevan hätää kärsimässä.

Toisia makkaroita paistaessa nuotion savu oli jo karkottanut suurimman osan hyttysistä ja pystyin luopumaan takista, koirillakin oli paljon mukavampi olla ilman verenimijäparvea ympärillä. Ensimmäisestä makkarasta tuli niin täydellinen kuorineen kaikkineen, ettei siitä joutanut koirille kuin ihan pienet palaset, mutta seuraavasta yksilöstä sitten saivatkin isommat siivut. Pitäähän sitä koirillekin vähän juhannusta olla.

Pysykääs koirat vähän sivummalla, emäntä koittaa nyt kesyttää karhun.

Mikä alligaattori? Missä?

Ja nyt molemmat katsoo kameraan ja sanoo CHEESE!

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa. (Jukka Virtanen)

Eteenlähetys, nouto, luoksetulon pysäytys jne.

Mestan kanssa on otettu aika paljon eteenistumisia tässä viimeisen reilun viikon aikana, kun meinasin nyt ihan kunnolla alkaa senkin kanssa tekemään tuota koiratanssia (pohjia kyllä on tehty jo pienestä pitäen) ja takaperin jalkojen välissä-positio on helpoin aloittaa edessä istumisesta. Tämä treeniteema näkyikin heti muutama päivä sitten tehdessämme hetkestä aikaa noutoa, jossa Mesta meinasi vähän himmata palautuksen vauhtia (eli ennakoida liikaa kapulan palautuksen eteenistumista), vaikka yleensä tapahtuu kyllä juuri päinvastoin (koska odottaa vapautusta tai mua vasten hyppäämistä). Pitääpi seuraavina muutamina treenikertoina tehdä vauhtipalautuksia jokunen, niin eiköhän taas palaudu ajatus ja asenne normaaliin uomiinsa.

Mestan lempparityyli luovuttaa kapula.

Kotona harjoitellaan juttuja lähes aina niin, että molemmat koirat on paikalla. Kehittää kummasti keskittymiskykyä sekä siihen tekemiseen että sen lisäksi myös odottamiseen, jossa varsinkin Mestalle tekee oikein hyvää kerätä malttia. Molemmat koirat siis hengaa vapaana mukana, mutta tekemisvuorossa olevaa vain huomioin. Joskus huvikseni teetän niillä yhdessä jotain, Lumes on aina niin kiltti palkanodottaja, Mesta taas totutusti kaikkitännemullenythetivarsinkinkunlumesonvieressä. Kyllä se siis heti tokenee, jos sitä komentaa, mutta mä haluan, että se uskaltaa olla riehakas ja siksi pääasiassa palkkailen myös "huonosta käytöksestä".

Mä voisin ottaa jo tuon pallon (ettei vaan Lumes saa sitä)!

Mulla on joku käsivika Mestan kanssa, kun seuraamisessa pidän vasenta kättä harallaan, vaikka se aivan hyvin mahtuisi olemaan normaalistikin ja Lumeksen kanssa pidän sen aina luonnollisessa asennossa. Joskus muistan tän jutun jo treeneissä ja laitan tietoisesti käden lähemmäs kylkeäni ja heilumaan, mutta kuten näkyy, enpä viimeksi taas muistanut koko asiaa... Vai onko tämä nyt sitä, kun Lumes on mun wannebe-sakemanni ja Mesta kääpiömalinois, niin tuo malinoissiteema tuo mukanaan tuollaisen vinksahtaneen käden?

Sekä Lumeksen että Mestan kanssa on ollut sellainen tokoon liittyvä ongelma, että kun niille on pennusta asti maahanmeno tehty vahvaksi ja pitkin lenkkejä ja leikkejä yhtäkkiä vaan huutelen "maahan", niin jos koirat juoksuvauhdista kuulee mitä tahansa terävää komentoa, niin ne lyö maihin. Pk-tottiksen eteenlähetyksessähän koiran pitää juosta ohjaajastaan pois päin ja siellä kaukana jossain kesken vauhdin mennä käskystä maahan. Tokossa taas luoksetulossa pitää voittajaluokassa pysähtyä kesken luoksetulon seisomaan ja erikoisvoittajaluokassa seisomisen lisäksi sitten uudesta vauhdista maahankin.

Tuli mieleen Mestan kanssa nyt kiertää tämän ongelman tekemällä tuon luoksetulon pysäytyksen peruuttamisen kautta... Pysäytys ja seisomiskäskyillä se menee maahan, mutta mitä ollaan tuota peruuttamaan vaihtamista hetkisen aikaa harjoiteltu, niin voisipa jopa olla oikeinkin toimiva konsti! Kunhan saan sen siihen kuosiin, että ei ala peruuttamaan sitten oikeasti. Tää homma vaan voi kosahtaa jollain lailla siihen, että kun tehdään kaukokäskyjen seisomaannousuakin peruuttamisen kautta ja siinäpä vasta se riski onkin pelkän seisomisen sijaan alkaa peruuttamaan.

Voi Mesta, kun näytät niin pieneltä!

Mesta odotti kentän toisella laidalla istumassa aloillaan, kun vein eteenmenopalkan sinne kentän toiseen laitaan juoksuradan puolelle ihan nurmen viereen, josta se näkyy vasta ihan läheltä. Palkan ollessa paikoillaan, tehtiin muita juttuja välissä ja loppukivana sai sitten juosta eteen. Jalkapallo (sellainen pehmeäksi potkittu versio, josta saa hyvän puruotteen) on parempi palkka, mutta sille pitää olla jotain pidempää heinikkoa tmv., johon saa vähän piiloon eikä loista kilometrien päähän.

Kaksin aina kaunihimpi

Tokoringin treenit kiertävät kesällä ympäri maakuntaa, viimeksi treenipaikkana oli urheilukenttä. Kirjoittelen varsinaisista treeniasioista myöhemmin omat juttunsa, mutta halusin nyt ihan ensin jakaa kanssanne tämän höpsöttelyvideon Lumeksesta ja Mestasta suorittamassa tuplaseuraamista. Ehkä voisinkin osallistua niihin koiratanssikisoihin siten, että mulla on molemmat koirat tälleen yhdessä mukana? :D

Tietysti sitä piti leikkiäkin vähän, molempien kanssa erikseen ja lopuksi myös yhdessä. Mestalla nousee kierrokset 200%, kun Lumes ottaa samasta lelusta kiinni... Silti se pystyy tosi nätisti odottamaan paikoillaan makaamassa sillä välin, kun leikitän Lumesta. 

Lumes

Mesta

Koirat autossa - mitä sanoo laki?

Suurin osa koirista joutuu jossain vaiheessa elämäänsä yhdelle tai useammallekin automatkalle; on lääkärikäyntejä, lomamatkoja, koulutuksia, luontoretkiä, kyläreissuja ja muuta. Koirien matkustustavat autoissa kuitenkin vaihtelevat hyvinkin paljon eikä moni koiranomistaja välttämättä tule ajatelleeksikaan turvallisuus- tai laillisuusnäkökulmia koiransa matkustustavan suhteen. Ei kuitenkaan ole aivan yhdentekevää, miten matkanteon koiransa kanssa suorittaa. Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006) määrittelee perustat elävien selkärankaisten eläinten (ja soveltuvien osin myös elävien selkärangattomien eläinten) kuljetukseen. Lain tarkoitus (1 §) on suojella eläviä eläimiä kuljetuksessa ja sen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Kyseiset asiat tulee huomioida siis myös koirien kanssa autoillessa, oli koira sitten henkilöauton matkustamossa, farmari-/pakettiauton tavaratilassa tai erillisessä koirakärryssä. Tähän juttuun olen koonnut kyseisestä laista koirien kuljettamista koskevia lakipykäliä (kursivoidut) ja niiden perään ajatuksiani siitä, mitä ne minun mielestäni voisivat tarkoittaa (tavisteksti). En yritäkään sanella absoluuttista totuutta asiasta, miettiä vain omin ajatuksin. Erimieltä olemisesta ja/tai omista erilaisista tulkinnoistaan perusteluineen saa ilman muuta laittaa kommenttia. Ehkä jopa hoksaan itsekin samalla jotain uutta?

3§

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, kuljetettavien eläinten hoidossa, kohtelussa ja käsittelyssä on noudatettava, mitä eläinsuojelulaissa (247/1996) tai sen nojalla säädetään.

5§

Eläintä saa kuljettaa vain sellaisella kuljetusvälineellä ja sellaisissa kuljetusolosuhteissa, että kuljetuksesta ei aiheudu eläimelle tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Lisäksi eläintä on suojeltava kuljetuksessa vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Eläintä ei saa kuljettaa, jos eläin on sellaisessa tilassa (eläimen kuljetuskuntoisuus), että kuljetuksesta voi aiheutua sille tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä.

Koirien kuljettaminen aivan kaikenlaisissa kuljetusviritelmissä ei ole sallittua. Periaatteessa voidaan sanoa, että kuljetustapa, jossa ei ole mahdollista noudattaa eläinten kuljetuksesta säädetyn lain määräyksiä, ei ole sallittua. Kuljetuskuntoiseksi, tarkoittaen nimenomaan muuta kuin eläinlääkinnälliseen hoitoon kuljettamista, voidaan täysin terveiden koirien lisäksi arvioida sellainen koira, jonka mahdollinen sairaus tai vahingoittuminen on lievää. Narttukoira, joka odottaa pentuja ja jonka synnytyksen aika on niin lähellä, että on mahdollista sen synnyttävän matkan aikana, ei ole kuljetuskuntoinen. Myöskään alle kaksi vuorokautta sitten synnyttänyttä narttua ei saa kuljettaa, eikä pentua, jonka napa ei ole kokonaan parantunut.

6 §

Eläimen hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana. Eläimelle on annettava vettä, sopivaa ravintoa ja lepoa tarpeellisin väliajoin ottaen huomioon eläinlaji, eläimen ikä, kuljetusväline, kuljetusolosuhteet ja matkan kestoaika sekä muut eläimen veden-, ravinnon- ja levontarpeeseen matkan aikana vaikuttavat seikat. Kuljetuksen aikana sairastunut tai vahingoittunut eläin on sairauden tai vamman niin edellyttäessä erotettava muista eläimistä ja sille on annettava ensiapua mahdollisimman nopeasti. Eläimelle on annettava asianmukaista eläinlääkinnällistä hoitoa, ja eläimen tilan niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava tavalla, joka ei aiheuta sille tarpeetonta kärsimystä.

Yleisimmin koirien kanssa tehtävät ajomatkat on kestoltaan suhteellisen lyhyitä, jolloin koira pärjää hyvin juomatta ja ravinnotta. Pidemmille automatkoille tulee varata hieman ylimääräistä aikaa, jotta koiran voi päästää hetkiseksi jaloittelemaan, sen olo voidaan tarkistaa ja tarjota vettä. Erityisesti lämpiminä kesäpäivinä korostuu riittävän vedensaannin turvaaminen koiralle. Koiralle autosta valitun matkustuspaikan tulee olla sellainen, jossa koira halutessaan pystyy käymään makuulle lepäämään. Erityistä huolenpitoa matkustettaessakin vaativat pienet pennut, vanhuskoirat ja sairaat koirat. Koiran loukkaantumista/sairastumista varten olisi kannattavaa ennakkoon opetella ensiaputoimenpiteitä ja autosta tulisi löytyä ensiaputarvikkeita sekä puhelimen muistista lähialueen/matkakohteen eläinlääkäreiden puhelinnumeroita.

7§

Kuljetusvälineen on oltava riittävän tilava, eläimelle turvallinen ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta. Kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioonottaen riittävä lattiapinta-ala ja korkeussuunnassa riittävä tila, niin että eläimet voivat seistä luonnollisessa asennossa eivätkä ole vaarassa teloa itseään kuljetusvälineen kattoon. Kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioonottaen riittävä ilmatila. Kuljetusvälineessä on oltava riittävä määrä säädettävissä olevia ilmanvaihtoaukkoja, jollei ilmanvaihtoa voida järjestää asianmukaisesti ja luotettavasti muulla tavalla. Kuljetusvälineessä on tarvittaessa oltava karsinoita, väliseiniä, aitoja ja puomeja eläinten erottamiseksi toisistaan tai eläinten tukemiseksi kuljetuksen aikana. Kuljetusvälineessä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa kuljetuksen aikana. Kuljetusväline on voitava puhdistaa ja tarvittaessa desinfioida.

Lisäksi tieliikennelain (3.4.1981/267) 87§ määrää: Ajoneuvo on kuormattava siten, ettei kuorma voi vaarantaa henkilöitä, vahingoittaa omaisuutta, laahata maata, pudota tielle, pölytä häiritsevästi tai aiheuttaa muuta siihen verrattavaa haittaa taikka synnyttää tarpeetonta melua. … … … Eläinten kuljettamisesta moottorikäyttöisellä ja hinattavalla ajoneuvolla on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Auton matkustamossa irrallaan oleva tavara – tai siihen laissa rinnastettava koira – voi onnettomuustilanteessa sinkoilla auton sisällä miten sattuu ja pahimmillaan saada aikaan suurta vahinkoa niin muille matkustajille kuin itselleenkin. Ikkunaa vasten osuessaan mahdollista on myös lasin rikkoutuminen ja koiran lennähtäminen autosta ulos, jolloin lisävahinkona helposti on loukkaantuneen ja mahdollisesti shokissakin olevan koiran karkaaminen ja/tai auton alle jääminen. Aina vahinkoon ei tarvita onnettomuuttakaan, vaan irtain voi liikkua epätoivottavasti esimerkiksi töyssyjen, äkkijarrutuksen tai äkillisen väistöliikkeen seurauksena. Jokaisen, lyhyenkin, matkan yhteydessä kannattaa olla huolellinen, vahinko voi sattua vaikka tutulla kyläreissullakin.

Niin tavaroiden kuin lemmikkieläintenkin kiinnipysyminen varmistetaan kunnon kiinnityksin tai kuljetuskopein/-häkein. Koiran matkustaessa autossa irrallaan joko henkilötilassa tai avoimessa tavaratilassa, koiran matkustusturvallisuus kyseenalaistuu ja se pääsee helposti karkaamaankin oven tai takaluukun auetessa. Lakitekstin kohdat ”eläimelle turvallinen” ja ”sellainen, että se estää eläintä karkaamasta” viittaavat kuitenkin siihen, että koiran tulisi olla autossa joko erillisessä kuljetushäkissä/-laatikossa , koiraverkon ja -veräjän rajaamassa tilassa tai autossa pitäisi olla paikka koiran kiinnikytkemiselle. Ajoturvallisuuteen vaikuttavuuden lisäksi tämä suojaa koiria onnettomuustilanteissa, jolloin ne eivät esim. säikähtäneinä pääse karkaamaan autosta pelastushenkilökunnan saapuessa, eivätkä myöskään estä autossa olevien ihmisten auttamista. Huomioitavaa on, että myös kuljetushäkkejä ymv. koskevat samat säännökset kiinnityksestä, kuin muutakin tavaraa.

Suurimpia rotuja lukuunottamatta koirat yleensä mahtuvat autoihin hyvin istumaan, makaamaan ja seisomaan, mutta periaatteessa hyvin suurikokoinen koira tavallisessa henkilöautossa on lainvastainen tapa kuljettaa eläintä, joten suuren koiran myötä hankittava olisi myös suurempi auto. Henkilöautoissa ajonaikainen ilmanvaihto on suunniteltu ihmisiä varten, jolloin se luonnollisesti riittää myös samassa tilassa matkustavien koirienkin tarpeeseen. Pysäköidyssä autossa ilma ei kuitenkaan vaihdu ja tätä vajetta on paikattava ikkunoiden (tai avonaisen tavaratilan omaavalla autolla takaluukun) avaamisella, joskin on muistettava, että kesällä avonaisetkaan ikkunat eivät auton sisätilan kuumenemista estä.

Vaikka toistensa kanssa toimeentulevia koiria ei tokikaan ole välttämätöntä kuljetuksen ajaksi erottaa toisistaan, on sellainenkin mahdollisuus hyvä tarvittaessa olla olemassa. Lisäksi onnettomuustilanteessa koirien loukkaantumisriskiä vähentää koirien oleminen toisistaan erillään, jolloin ne eivät heittelehdi toisiaan vasten tai säikähtäessään/kivuissaan käyttäydy aggressiivisesti toisilleen. Myös pelastushenkilöstön on helpompi saada autosta pois yksittäin olevat koirat kuin esimerkiksi samassa häkissä olevat koirat.

Tieliikennelain kohta ”kuormattava siten, ettei kuorma voi synnyttää tarpeetonta melua” saattaisi viitata koirien osalta siihen, että esim. useamman tunnin ajaksi parkkeeratussa autossa jatkuvasti ohikulkijoille rähisevän/muusta syystä haukkuvan koiran omistajan tulisi muuttaa koirankuljetustapaansa siten, että koirat olisivat autossa hiljaa. Koiran kuljettamisen säädökset eivät koske pelkästään sitä aikaa, kun autolla ollaan liikkeellä, vaan ne koskevat myös kaikkia matkan aikana tehtyjä pysähdyksiä.

8§

Kuljetusvälineen seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan kuljetettaville eläimille sopivia ja sellaisia, että ne kestävät eläinten painon. Kuljetusvälineen seinien ja lattian on oltava sellaisia, että ne eivät voi vahingoittaa eläintä. Kuljetusvälineen lattia ei saa olla liukas.

9§

Eläimen kuljetusolosuhteiden tulee olla sellaiset, että eläin on kuljetuksen aikana suojassa epäsuotuisilta sääoloilta ja jyrkiltä ilmastonvaihdoksilta. Kuljetusvälineen ilmanvaihto on järjestettävä kuljetusolosuhteiden mukaan ja kuljetettavalle eläinlajille sopivaksi. Kuljetuksen aikana on huolehdittava siitä, että eläin ei kärsi kuumuudesta, kylmyydestä, vedosta, liiallisesta kosteudesta, haitallisista kaasuista, likaantumisesta tai eläimelle haitallisesta jatkuvasta melusta.

Auton ollessa liikkeellä, sen sisätilat yleensä pysyvät kohtuullisissa lämpötiloissa eivätkä muutkaan sääolosuhteet vaikuta häiritsevästi. Lämpötilojen seuraamiseksi auton ohjaamoon voi asentaa digitaalisen lämpömittarin, jonka ulkopiuha laitetaan vaikkapa avoimeen takakonttiin (, jonne asti auton ilmastointi/lämpöpuhallus ei välttämättä yllä), jolloin kuljettaja pystyy ajonkin aikana seuraamaan koiran matkustustilan lämpöä. Ohutturkkisille koirille pitää tarvittaessa olla talviaikaan lämmikettä joko vaatetuksen tai makuupedin kautta. Kesäisin suuri ongelma on pysäköidyn auton nopea kuumentuminen, joten koirien jättäminen tällaiseen autoon ei luonnollisestikaan ole sallittua, ellei ole tehtävissä toimenpiteitä, joilla kuumeneminen voidaan estää sekä raikkaan ilman kierto autossa taata. Kuten aiemmin jo todettu, ikkunoiden raolleen jättäminen ei täytä näitä määreitä.

Lakitekstin kohta ”että eläin ei kärsi … vedosta … eläimelle haitallisesta jatkuvasta melusta” asettaa kyseenalaiseksi mm. koiran kuljettamisen avoautolla katto auki sekä moottoripyörän avonaisessa sivuvaunussa kyyditsemisen, joista puuttuu myös lain vaatima säänsuoja, lisäksi moottoripyörän äänet voivat kuulua sivuvaunuun liiallisesti. Jos autoillessa haluaa kuunnella musiikkia, sitä ei ns. voi popittaa täysillä vaan volyymi on pidettävä hiljaisemmalla.

11§

Eläimiä ei saa kaloja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja selkärangattomia eläimiä lukuunottamatta kuljettaa henkilöauton umpinaisessa tavaratilassa. Eläinten kuljettaminen on kuitenkin sallittua sellaisessa henkilöauton tavaratilassa, joka on riittävän suuri kuljetettavalle eläimelle ja josta on riittävä avoin yhteys auton matkustajatiloihin eikä eläimelle aiheudu kuljetuksesta tarpeetonta kärsimystä.

Käytännössä koiran kuljettaminen auton tavaratilassa on sallittua ns. viisiovisissa autoissa, kuten esimerkiksi farmariautot, joissa avoimen tilan vuoksi takaluukunkin kautta pääsee sisään auton matkustamoon ja lisäksi tavaratila on sen kokoinen, että se muiden säädöksien mukaan on soveltuva koiran kuljettamiseen. Näissä autoissa toisinaan oleva tavaratilan peittävä, irrotettava hattuhylly on poistettava, mikäli tavaratilassa kuljetetaan koiraa. Pakettiautojen tavaratilassa sen sijaan saa kuljettaa koiraa, vaikka se olisikin umpinainen auton matkustamoon nähden.

13§

Eläimiä kourmattaessa, kuljetettaessa ja kuormaa purettaessa on niitä kohdeltava rauhallisesti eikä eläimiä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimiä ei saa … … nostaa tai raahata jaloista, hännästä, turkista, korvista … … tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavoin, että eläimille aiheutetaan tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä.

14§

Eläimet on kuormattava kuljetusvälineeseen siten, etteivät ne puristu toisiaan vasten taikka likaa tai vahingoita toisiaan. Eläimillä on oltava käytettävissään niiden kokoon, ikään ja kuljetusmatkan kestoon nähden riittävä lattiapinta-ala ja korkeussuunnassa riittävä tila … … Jos eri lajeihin kuuluvia eläimiä kuljetetaan samassa kuljetusvälineessä, ne on erotettava toisistaan lajeittain … … Jos eläin pidetään kuljetuksen aikana kytkettynä, kytkemiseen käytettävän köyden tai muun siteen on oltava eläimelle turvallinen ja sopivan mittainen ja niin vahva, että se ei katkea matkan aikana. Eläintä ei saa kuljettaa jalat yhteensidottuina.

Pieniä koiria saa autoon mahtumaan tilavasti useampiakin, mutta jo muutaman keskikokoisen koiran kanssa voidaan olla tilanteessa, jossa henkilöautosta loppuu lainvaatima tila. Lyhyellä matkalla ja esimerkiksi pieniä koiranpentuja kuljetettaessa tilavaatimuksista voidaan jonkin verran joustaa, mutta tällöinkin on pidettävä käytännössä kaikki turvallisuuteen vaikuttavat seikat. Perheen kaikkien lemmikkien lähtiessä yhtäaikaa ihmisten kanssa reissuun, on parhaimmatkin kissa ja koira kaverukset laitettava toisistaan erilleen matkanteon ajaksi. Koiran matkustaessa autossa kytkettynä, tulee varmistua siitä, että sen kiinnitysvarusteet ovat turvallisia ja tukevia, sillä niiden tulee kestää ja pitää koira paikoillaan myös mahdollisissa onnettomuustilanteissa.

15§

Kuljetuspäällykset on kiinnitettävä niin, etteivät ne pääse siirtymään, ja sijoitettava siten, että kaikki eläimet saavat riittävästi ilmaa eivätkä likaa toisiaan. Kuljetuksen ja käsittelyn aikana kuljetuspäällykset on pidettävä pystyasennossa eivätkä ne saa olla alttiina voimakkaalle heilahtelulle, tärähtelylle tai tärinälle. Jos kuljetusvälineessä kuljetetaan eläinten lisäksi myös muuta kuormaa, se on sijoitettava ja kiinnitettävä siten, että eläimet eivät ole vaarassa vahingoittua.

Kuljetuspäällyksellä tarkoitetaan mm. kuljetuslaatikoita ja -häkkejä, joissa eläimet ovat sijoitettuna kuljetusvälineen sisällä. Niiden tulee olla tukevasti kiinnitettynä auton penkkeihin, kuormalenkkeihin tai vastaaviin. Mikäli esim. pakettiautossa on useampia koirahäkkejä päällekkäin/vierekkäin, on huolehdittava, että ne pysyvät aloillaan ja että niissä kaikissa pääsee ilma riittävästi kiertämään ja häkeissä on kestävä rakenne ja tukevat pohjalliset. Henkilöauton metallisella tavaraverkolla/koirakalterilla rajattussa avoimessa tavaratilassa ei ole välttämätöntä erikseen kiinnittää siellä olevia tavaroita, mutta tilanne muuttuu, mikäli samassa tilassa matkustaa myös koira. Tällöin tavarat on kiinnitettävä siten, että ne pysyvät omalla puolellaan tavaratilaa eivätkä pääse liikkumaan koiran päälle. Tavarat eivät myöskään saa olla sillä tavoin teräviä, että koira voisi loukata niihin itsensä.

39§

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1. kuljettaa eläintä, joka ei ole 5§:n tai sen nojalla annettujen säännösten mukaan kuljetuskuntoinen,
2. kuljettaa eläintä kuljetusvälineellä, joka ei täytä 7-9§:ssä tai niiden nojalla annetuissa säännöksissä kuljetusvälineelle tai kuljetusolosuhteille säädettyjä vaatimuksia,
3. laiminlyö eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen kuljetuksen aikana 6§:n tai sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti,
4. rikkoo 11§:ssä säädettyä kieltoa,
5. rikkoo eläinten kuormaamisessa kuljetusvälineeseen 14§:ssä tai sen nojalla annetuissa säännöksissä kuormaamiselle tai eläinten tilalle asetettuja vaatimuksia,
6. rikkoo eläinten käsittelyssä 13§:n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa,
   … … …

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläinkuljetusrikkomuksesta sakkoon.

42§

Eläimen tilan niin edellyttäessä voidaan poiketa tämän lain 2-4 luvun vaatimuksista, jos eläin kuljetetaan suoraan eläinlääkärin vastaanotolle tai hoitopaikalle ja sieltä pois, jos eläimen kuljetus voidaan järjestää niin, ettei eläimelle aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja jos mainituista vaatumuksista poikkeamista voidaan eläimen sairauden tai vamman laatu huomioon ottaen pitää välttämättömänä.

Lähteet: www.liikenneturva.fi ; Koiranomistajan oikeusopas (Tammi 2011, Tuija Jaakonsaari & Anu Ojala)

Koirien kuljetukseen sovellettavat lakitekstilainaukset: www.finlex.fi

Koiratanssia

Lumes kävi vuosi sitten ensimmäisissä koiratanssikisoissaan HTM (seuraaminen musiikin tahdissa) alokasluokassa, nyt kokeiltiin seuraavaa eli avointa luokkaa. Koiratanssissa jokainen itse valitsee musiikkinsa ja suunnittelee siihen ohjelman. Alemmissa luokissa riittää vaatimattomampikin esitys, mutta mitä ylemmäs luokkia mennään, sitä ylemmäs myös vaatimustaso kasvaa. Tämä kisojen välinen vuosi onkin mennyt opetellessa uusia positioita, joita esittelinkin maaliskuulla. Kokonaisen ohjelman suunnitteluun sen sijaan tuli käytettyä ihan liian vähän aikaa, josta johtuen siinä oli tarpeettoman paljon teknisiä ja taiteellisia puutteellisuuksia. Näitä kahta asiaa siis koiratanssissa arvostellaan, ohjelman teknistä taitavuutta (liikkeiden määrä ja laatu) sekä taiteellisuutta (yhteistyö ja koreografia).

Saatiin kuitenkin tanssittua Lumekselle kunniamaininnan arvoinen (seuraavaan luokaan siirtymiseen oikeuttava) tulos, johon tarvitaan vähintään 80%  sekä teknisistä (meillä 85/100) että taiteellisista (meillä 82/100) pisteistä. Lumes oli lähes koko esityksen ajan kuin lentoon lähdössä ja osa positioista oli sen vuoksi väliin epätarkkoja sekä jouduin käyttämään aika paljon käsiapuja saadakseni sen pysymään paikoillaan. Tuomarit kirjoittivat kivasti arvosteluissaan sekä siitä, mikä oli hyvää, ja siitä, mitä kannattaisi kehittää. Niillä eväin meidät ehkä seuraavan kerran tavataankin jo voittajaluokassa.

Videota en kehtaa laittaa, koira oli kyllä tosi ihana ja se olisi kiva näyttää, mutta itse olin koko kisojen ankein tanssija (niinpä niin, ois varmaan kannattanut videoida itseään vähän ennaltakin ja muuttaa muuveja) ja sulattelen videon julkistamista ehkä seuraavan vuoden... Mutta muutama kuvakaappauskuva sentään korvikkeeksi!

Silmiä ja polvia

Lumes ja Mesta kävivät virallisessa silmätarkastuksessa ja lisäksi Mestalle uusittiin polvitutkimus, kun aiempi on alle 3-vuotiaana tehty ja siten vain määräajan voimassa. Lumeksella (7v5kk) silmät täysin terveet, Mestalla (3v3kk) oikeassa silmässä PHTVL aste1 (ei tarkoita sitä pigmenttijuttua, se on oma mystinen juttunsa, joka tuli tarkkipapereihin vain lisäkuvailuna). Polvista tutkittiin ensin oikea, täysin terve, sitten vasen, josta lääkäri jo aloitti sanomaan, että tässäkään ei ole mitään vikaa, mutta kesken lauseen vaihtoi, että eikun sittenkin ykköseksi menee. Polvet siis lat 1/0. Ykkönen, mikä ykkönen, mutta lääkärin mukaan niukin naukin ykkönen ja pelkkä kauneusvirhe, jolla ei ole vaikutusta mihinkään.

Polvilumpioluksaation arvosteluasteikon kaksi ensimmäistä kohtaa menee seuraavasti:

0 Polvilumpio ei luksoidu.
1 Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

En ollut itsekään näitä aiemmin lukenut, mutta näköjään ykkösen polvi voi tosiaan olla samanaikaisesti jopa neljällä eri tapaa viallinen tai sitten vain pienesti viallinen, kuten Mestalla, jolla toteutui vain tuo, että polvi luksoitui (eli meni sijoiltaan) sitä mekaanisesti pakottaessa. Ilmankos sillä ei tosiaan ole merkitystä edes harrastuksissa eikä pitäisi millään lailla koiraa tulla vaivaamaan. Onneksi näin!

Hakukokeen jälkimainingit

Torstaina oli ekat hakutreenit kokeen jälkeen ja perjantaina treenattiin ekaa kertaan kokeen jälkeen mitään toko-/tottisjuttuja. Mestasta ei näkynyt mitenkään, että se viikko sitten oli ollut kokeessa ja joutunut yllättäen työskentelemään pidempää pätkää ilman palkkaa. Mullahan on edelleen se sama linjaus, että mun koirille ei kokeenomaisia treenejä tehdä vaan ne saa aina palkan heti jokaisen tekemisen jälkeen (ja vähän muutenkin vaan). Ne on opetettu työskentelemään myös niin, että palkkaa ei ole näkyvissä, mutta treenatessa usein palkka on esillä vahvistamassa mielikuvaa, että palkka tulee ihan hetkenä minä hyvänsä. Kokeissa se hetki vaan sattuu olemaan vähän pidempi. Jos käytäisiin useammin kokeissa, tämä systeemi ei ehkä toimisi, mutta meidän koekäynnit per vuosi on yhden käden sormilla laskettavissa ja mun höpsöt koirani vain innostuvat kisatilanteista normitreenejäkin enemmän.

Noutoa vanhanmallisella 650g-kapulalla.

Se kyllä näkyi perjantaisissa tokotreeneissä (, joissa otettiin vaan rauhallisia juttuja ja paljon perusasennossa odottelua), että viimeiset pari kuukautta olen vain nostanut, nostanut ja nostanut Mestan virettä enkä piitannut pätkääkään mistään vinkumisista. Kentälle on menty lelun kanssa asenteella JEE! SUPERKIVAA! RIEHUTAAN! ja tehty pieni pätkä seuraamista, esteet ja eteenlähetys ja lähdetty pois. Mitään liikkeitä en tehnyt edes kokonaisina, esim. noudoistakin sai palkan jo pelkästä palautusvauhdista tai kapulan/lelun luovutuksesta minua vasten hypäten. Estenoudoista suurin osa tehtiin leluilla, jotta jo menohypystä/-kiipeämisestäkin sai palkan. Pari kertaa tein erillisenä treeninä kapulan palautusasentoa eteen istumalla ja kieltämättä vähän jännitti, jotta kumman tyylin Mesta valitsee kokeessa, eteenistumisen vai sen hurjasti enemmän tehdyn vasten hyppäämisen...

Monsterit Oy:n örisevä pehmo odottamassa Mestan eteenlähetyspalkkana (jalkapallo unohtui kotiin).

Eteenlähetystä tehtiin muutaman kerran kotona ja muutaman kerran kentällä. En ole koskaan ollut niin huoleton kokeisiin valmistautumisessa kuin mitä nyt! Muistan, miten ennen Lumeksen ekaa hakukoetta kävin vaikka ja missä tekemässä eteenlähetystä, mutta nyt Mestan kanssa oli vähän sellainen herran haltuun-mentaliteetti. Maahanmenoa vauhdista ja etäältä on Mesta treenaillut pennusta asti kotipihassa ja metsässä juoksentelujen yhteydessä, eteenlähetykseen ei sitä ehditty yhdistää kertaakaan vaan koe oli ensimmäinen kerta, kun siinä käsky kävi. Maahan Mesta kyllä lakoaakin melkein missä vaan, myös kesken hullujuoksun Lumeksen perästä.

Gappayn keltaisen, metrisen pressuesteen ylitys.

Se ainoa kerta siis, kun siitä ennen koetta ehdittiin mennä yli.

Kapulan heittämistä harjoittelin erikseen Lumes apulaisena. Minä heitin kapulaa esteitten yli uudestaan, uudestaan ja uudestaan, ja Lumes kävi hakemassa sen takaisin uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Paljon nopeammin toimi tämä Lumeksen palvelu kuin jos olisin itse kävellyt aina esteen toiselle puolen. Lumes on ottanut kyllä vähän omavapauksia, kun se ei esteitä enää suorita ellei erikseen käske. En siis ole sitten viime kesän edes treenannut sen kanssa mitään toko enkä tottisjuttuja silleen oikeasti. Noille kiertämisillekin vaan aina nauran, kun toinen on niin onnessaan ja iloissaan, mutta suhahtaa vaan esteestä ohi. Hauska oli myös kerran lautahypyllä, johon oli tehnyt ristikon heittääkseni Mestalle kankaan siihen päälle näyttämään pressuesteeltä, niin Lumes hyppi tyytyväisenä sieltä ristikon raosta!

Hakutreeneissä tuli eniten kiire. Tai no ei varsinaisesti kiire, koska en alkanut kiirehtimään keskeneräisten asioiden kanssa vaan treenattiin sillä tasolla, millä oltiin ja toivottiin sen riittävän kokeessakin. Mestan haukkuilmaisua ei keretty kokeeseen mennessä saamaan valmiiksi (haukkuisi oma-aloitteisesti niin kauan, että ehdin paikalle) vaan oltiin vielä siinä vaiheessa, että tarvitsee välikehuja merkiksi, että hyvin menee, jatka vaan. Umpipiiloja, eli piiloja, joista koira ei pysty näkemään maalimiestä eikä koskemaan häneen, oltiin treenattu aika vähän ja niissä oli lähinnä palkattu vain heti, kun aloittaa haukkumisen. Meillä on treeneissä ollut umppareina roskapönttö, muovinen puutarha-arkku ja kompostikehikko/pressuviritelmä. Koepaikka, johon oltiin menossa, on käyttänyt kokeissaan sekä kompostikehikkoja että vanerilaatikoita. Niinpä pikaisesti vielä kotona kyhäsin kasaan vanerisen umpparin ja kahdesti ehdittiin treeneihinkin kuskata se. Vanerikattoa en ehtinyt rakentaa, joten pahvilaatikonrämä sai toimittaa tilapäisesti katon virkaa. Torstain palauttavat treenit onnistui oikein hyvin, Mesta oli ihan kuten ennenkin ja teki mm. täydellisen laatikkopiston (juoksi suoraan alueen takarajalle, kääntyi aluetta eteenpäin, juoksi eteenpäin takarajaa pitkin ja sopivassa kohtaa kääntyi takaisin keskilinjaa kohden ja tuli mun luo)!

Esineruututreeneissä olin Rouva Hulda Huoleton. Neljästi tein esine-etsinnän harjoitukset muualla kuin omassa kotipihan metsässä, ja vain kerran vieraalla esineellä vieraan viemänä. Ei kertaakaan harjoiteltu myöskään kokonaista ruutua vaan aina oli sellainen mukava, kapea kaistale. On sitä alokasluokassa sentään viisi minuuttia aikaa löytää yksi esine kolmesta, vaikka etsinäalue paljon kotitreenejä suurempi olikin.

Ehkä me treenataan lisää vähän kaikkea ja ehkä me syksyllä ilmojen kylmettyä käydään kokeilemassa, miltä kakkosluokassa tuntuu.

Luonnetestin jälkimainingit

Menomatkalla luonnetestiin ei pysähdytty kuin yhden kerran tarjoamaan koirille pieni jaloittelu, palatessa sitten pysähdeltiinkin useampaan kertaan ajan antaessa myöden geokätköjen etsimiselle. Saarijärven kirkon pihapiiri oli ihanan puistomainen ja kirkko itsessäänkin oikein sievä. Hauskat, rungoltaan todella paksut ja muhkuraiset puut olivat ilmeisesti puistolehmuksia, joiden runkomuhkuroista söpösti kasvoi uusia versoja runsain mitoin. Voisin meidänkin pihaan ihan mieluusti vaihtaa monien kymmenien mäntyjen tilalle lauman/parven/rykelmän lehmuksia, olisi niin viihtyisämpää!

Päällinjärven rannalla Karstulassa oli kauniit maisemat. Koirat saivat hetkisen jaloitella vapaina ja ranta olikin täynnä mielenkiintoisia tuoksuja. Piipahdettiin myös Wanhat Wehkeet-automuseossa, jonka yhteydestä löytyy myös leirintäalue ja keilahalli. Pitsa muuten oli tosi hyvää! Museossa oli käymässä linja-autolastillinen vieraita, joista osa tuli ulos parkkipaikalla juuri jätettyäni Mestan auton viereen paikallamakuuseen (piti sitä koetta varten koittaa harjoitella edes jossain). Pari vanhempaa rouvaa huomasi Mestan makoilemassa yksinään ja alkoivat leperrellä sille "Voi, mikä pieni koira siellä, oletpa suloinen. Kuka sinut omistaa? Voi sentään, kun olet nätti." Kävelivät siinä ihastellessaan/ihmetellessään lähemmäskin Mestaa ja katselin, että kohta joudun kyllä jo huikata, että minun koira, ei hätää, älkää menkö ihan viereen, mutta jäivät sitten kuitenkin vähän matkan päästä katsomaan. Lopulta palatessani Mestan luokse toinen rouvista huikkasi helpottuneena, että sinunko koira se olikin ja kertoi niin ilahtuneensa, kun tapasi reissulla edes yhden koiran.

Kaikki lapinkoirani ovat nyt sitten tosiaan luonnetestattuja; Allu 2-vuotiaana, Lumes ja Mesta 3-vuotiaina. Lumeksenkin olisin vienyt heti 2veenä, mutta luonnetesti, johon ilmoitin sen, pidettiinkiin ennakkotiedosta poiketen aamusta iltapäivään eikä iltapäivästä iltaan, ja minähän olin päivällä töissä. Siinä vierähti sitten vuosi, kunnes sain sen uuteen testiin mahtumaan. Mesta taas tuntui 2veenä vielä hieman epäkypsältä, mutta nyt 3veenä just soppelilta testiin.

Kaikki kolme olivat laukausvarmoja sekä luoksepäästävyydeltään hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia. Kukaan niistä ei ole koskaan pelännyt mitään kovia ääniä ja kaikki olivat laukauksiakin kuulleet jo moneen kertaan ennen luonnetestiä. Allulla oli rauhallinen suhtautuminen tuomariin, niin kuin aina kaikkiin muihinkin ihmisiin, Lumeksella ja Mestalla huomattavasti riehakkaammat. Lumes on aina rakastanut kaikkia ihmisiä, mutta Mestasta olisi ehkä tullut enemmän Allunlainen, jos sen kanssa ei pennusta asti olisi käyty hakutreeneissä rakastamassa ihmisiä enkä olisi opettanut sitä tulemaan syliin ja hyppimään päin. On se Lumesta sentään aavistuksen hillitympi näin tavisolosuhteissa, vaikka testissä kävikin vähän ylikierroksilla.

Hermorakenne oli kaikilla +1, Allu ja Lumes hieman rauhaton, Mesta hermostunein pyrkimyksin. Kaikille testi oli sillä tavalla helppo, että mitään pahaa mieltä ei jäänyt mistään, häntä heilui koko testin ajan yhtä iloisena ja välittömästi testin päätyttyä koirat olivat kuin ei mitään testiä olisi äsken suoritettukaan. Allun ja Mestan olisi tuosta vaan voinut vielä vaikka uusintakierrokselle, ei mitään väliä, Lumeksenkin siinä tapauksessa, että kelkalla ja tuomarin hyökätessä olisin hieman sitä saanut kannustaa.

Allu on ehdottomasti näistä kolmesta se, joka parhaiten handlasi hermonsa. Allu oli aina vakaa ja itsevarma, sen elämää ja maailmaa ei mikään asia hätkäyttänyt. Mestasta tuomarit sanoivat, että haukkumisen takia sille tuli +1b eikä a. Se ei siis ole hermostunut, mutta koska se käytti ääntään niin paljon, se ei anna itsestään yhtä vakaata kuvaa kuin jos olisi ollut hiljempaa. Näin siinä käy, kun harrastusominaisuuksia vahventaakseen opettaa koiran reagoimaan haukkumalla kaikkeen jännään puuhaan, jotta nostattaa itseään kaikissa tilanteissa eikä lässähdä... Mutta ei muuten lässähdä!

Puolustushalua oli Allulla ja Mestalla +1 pieni verran, Lumes taas oli täysin haluton -1 (halusi vain paeta paikalta). Tuomarin hyökätessä Allu seisoi rauhallisena vierelläni, kunnes tuomari tuli lähemmäs ja lähemmäs ja silloin Allu siirtyi eteeni ja aloitti vahvan haukun. Mestahan taas piti meteliä koko ajan ja hillui edessäni, mutta sen haukun sävy ei ollut kovin uskottava. Tässä näkyi hyvin ero samoista pisteistä eri tavalla suoritettuna, tyynesti ja harkitusti kaikissa tilanteissa käyttäytyvä Allu ja suorilta toimintaan sen kummemmin miettimättä syöksyvä Mesta.

Terävyys (eli miten herkästi koira reagoi aggressiolla uhkaan) Allulla +3 kohtuullinen, Lumeksella ja Mestalla +1a pieni. Kukaan ei sen kummemmin itseään puolustanut siinä, kun olivat seinässä olevaan naruun kiinnikytkettyinä ja tuomari tuli uhkaavasti kohti, mutta Allulla oli vahvin reaktio ja haukku heti väkevää eikä se alistunut lopussakaan vaan seisoi jämäkästi paikoillaan.

Temperamentti Allulla +2 kohtuullisen vilkas, Lumeksella ja Mestalla +1 erittäin vilkas. Lumeksen vilkkaus testissä oli sitä, että se "kulkee joka paikassa", kuten tuomarit sanoivat, ja huomasi ihan kaiken. Sellainen se on lenkeillä ja kotonakin, kaikki huomataan, mutta onneksi se vain huomioi asioita, ei reagoi kaikkeen. Mestalle kyseinen "arvosana" taas tuli jatkuvan liikkeen (ja haukkumisen) vuoksi, arjessa se onkin jo huomattu, että Mestan huomiokyky jää huomattavasti Lumeksesta jälkeen.

Lumeksella ei testissä näkynyt ollenkaan se, että siitäkin on yritetty kaivaa kaikki mahdollinen virta irti harrastusten takia. Lumes olisi todennäköisesti ollut testissä aivan samanlainen, vaikka minkäänlaista harrastustaustaa ei olisikaan. Mestalla taas läpi koko testin näkyi opetetut asiat, se oli ihan täynnä energiaa ja sitä turhautti, kun mitään ei tapahtunut. Tuollainen se on, kun sen vie treeneihin, mutta heti, kun sille antaa tehtäviä, se keskittyy vaan siihen, kanavoi koko sen energian työhön eikä hösellä yhtään turhaa. 

Kovuus Allulla ja Mestalla +3 kohtuullisen kova, Lumeksella +1 hieman pehmeä. Allua ja Mestaahan testi ei paljoa hetkauttanut, välillä vähän tapahtui jotain ja samantien se oli jo unohdettu. Lumes sen sijaan muisti ihan kaiken ja kelkkakin piti piilottaa, kun jatkoi vain sen kyttäämistä eikä pystytty aloittamaan seuraavaa osiota. Tuomarit olivatkin miettineet, olisiko Lumes hieman pehmeän sijaan jopa pehmeä.

Testissähän mitataan koiran kovuutta/pehmeyttä ympäristöön, näkyvätkö ikävät tapahtumat sen käytöksessä vai ei. Ohjaajapehmeys on sitten toinen asia ja se onkin mielenkiintoinen tapaus näitä omia koiria miettiessä. Alluhan ei ollut tippaakaan ohjaajapehmeä eikä nöyrä. Ihan sama, mitä sille sanoin tai minkälainen olin, se ei ns. pahoittanut mieltään. Sen sijaan Allu vaati arvostavaa käytöstä minulta, jos sille esim. sanoi rumasti tilanteessa, jossa se ei Allun mielestä ollut oikeutettua, se ei taatusti totellut. Saattoipa jopa kivahtaa vastalauseen, että tee kuule ihan ite! Lumes, toisin kuin ehkä voisi olettaa, ei ole sekään juuri lainkaan ohjaajapehmeä eikä myöskään nöyrä. Sellainen piirre Lumeksesta kyllä löytyy, että se on mielissään siitä, kun olen tyytyväinen. Jos sitä ensin komentaa tiukasti ja sitten vaihtaa tosi iloiseksi, niin Lumeksesta tulee ihan superiloinen ja se tekee hommia vielä paremmin kuin ennen torumista.

Mestan kanssa taas on saanut tehdä hirveästi töitä ohjaajapehmeyden "poistamisessa", vaikka toisinaan tuntuu, että ei sekään ole ihan loppuun asti ohjaajapehmeä vaan jotenkin "teeskentelee" sitä. Mesta on myös nöyrä, tai onko se ohjaajapehmeyden kanssa sama asia, en tiedä, kun ei ole ennen tuollaista koiraa ollut. Tuomarit meinasivat, että kovuus voi näkyä koulutuksellisina vaikeuksina, mutta Mestan kanssa ei kyllä ole ollut mitään siihen liittyviä hankaluuksia, kun ohjaajapehmeyden takia kuitenkin on kiinnostunut mun mielipiteistä asioihin. Enemmänkin olisi ongelma, jos se olisi ympäristöäkin kohtaan pehmeä.

Toimintakyky Allulla ja Mestalla +1a kohtuullinen, Lumeksella -1 pieni. Allu ja Mesta olivat rohkeita, toimivat järkevästi ja ylipäätään tekivät jotain. Mestastahan jopa sanottiin, että sen toimintakyky kaikkialla muualla testissä oli erinomaista (+2? +3?) ja se pimeässä huoneessakin liikkuu hyvin eikä pelkää yhtään, mutta sen takia tippui tuohon +1, koska ei alkanut haistella, vaikka selvästi yritti löytää mua. Lumeksen ajatuksiin kaikissa pelottavissa paikoissa taas ei paljon muuta mahtunut kuin poistua paikalta.

Taisteluhalu Allulla ja Lumeksella -1 pieni, Mestalla +2b kohtuullisen pieni. Allun taisteluhalupisteet tuli täysin muualta testistä, mistään vetoleikeistä se ei tuohon aikaan ollut kiinnostunut, hyvä, että edes suuhun otti lelua käymään. Lumeksella taas ei missään muualla testissä näkynyt taisteluhalua, mutta kepillä se sen verran leikki ja kiskoi, että pienesti sitä osoitti. Mesta nautti läpi testin vartalonsa käytöstä sekä leikistä tuomarin kanssa, puruote kepistä tai edes patukasta olisi saanut olla aavistuksen lujempi.

Arjen vaihtelevissa menoissa, kodeissa ja oloissa kaikista helpoin koira on ollut Allu. Allu oli syntyjään järkevä, sille ei tarvinnut opettaa mitään missään olemista, se tiesi aina, miten kuuluu käyttäytyä. Allu vaan kertakaikkiaan oli The Best! Ei tarkoita sitä, että Lumeksen ja Mestan kanssa elämä olisi hankalaa, ei ollenkaan, mutta Allun kanssa se oli kaikista helpointa. Lumeksella on lähinnä se, että se vahtii (myös muualla kuin kotona), ja se on joskus ärsyttävää, vaikka oma vika, kun en ole opettanut sitä pois. Mesta on muuten aika samanlainen kuin Allu, mutta Allu oli mister cool, Mesta ei ole.