perjantai 19. tammikuuta 2018

Koirien kanssa Ruotsiin, Tanskaan ja takaisin - kisapäivät

Etukäteisvalmistelut - Keskiviikkona lähtö iltalaivalla Ruotsiin - Torstaina autoillen halki Ruotsinmaan - Täältä tullaan, Tanska, lautalla meren yli ja matka hotelliin - Kisojen avajaispäivä perjantaina

Lauantaina laitoin aamulenkin jälkeen koirat autoon aamupalan ajaksi siltä varalta, että eilisiltaiset naapurihuoneen tyypit olisivat paikalla ja pitäisivät samaa äänekästä keskusteluaan kuin illallakin. En halua huonontaa koirien kanssa hotelleissa majoittuvien mainetta sillä, että koiristani olisi häiriötä, vaikka todennäköisesti mitään ongelmaa ei nyt olisikaan ollut. Haluan myös, että mahdollisia tulevia hotelliyöpymisiä varten koirani tuntevat olonsa mukavaksi ja rennoksi myös reissunpäällä, jota niille ei olisi ollut se, että iltainen tilanne olisi toistunut.

Pian aamiaisen jälkeen lähdettiin kisapaikalle, eilisistä ruuhkista ei enää ollut tietoakaan. Valitettavasti tein pukeutumisvirheen, enkä ollut kyllä ainoa, ja otin ihan liian vähän vaatetta mukaan, vaikka eilen olinkin huomannut, että hallissa on viileä. Eilen siellä vain tuli oltua ne kaksi lyhyempää pätkää ja suhteessa hallissa vietettyyn aikaan liikuttua enemmän kuin tänään, jolloin koko päivä oli lähinnä pelkkää istuskelua ja seisoskelua ja kylmä tuli. Autosta oli pakko hakea viltti, jota välillä vetää päälleen, ettei olisi ollut aivan jäässä. Mutta tämän epämukavuuden olisi tosiaan voinut helposti välttää tajuamalla ottaa lisävaatekertaa mukaan, edelleen koiriani ajatellessa hallissa oli niille viihtyisän vilpoisaa.

Olen yleensä kisoissa ottanut Lumeksen suoraan kevythäkistä kehään ja olin suunnitellut tekeväni täällä samoin, mutta meidät käskettiin jo edellisen koiran suorituksen aikana lämmittelykehään, jonne kaikki muut varmaan menivät ihan vapaaehtoisesti. Namitin Lumesta lämppäkehässä ja yritin pitää sen mielialaa innokkaana. Lämppäkehän ja kisakehän väliselle alueelle sai kisakehään mennessään jättää koiralle palkan ja Lumesta sinne jäi odottamaan jo perinteiseksi käynyt kissanmärkäruokapurkki. Kisakehään mentiin kuten ennenkin eli Lumes sai juosta sinne vapaana minne kohtaa halusi ja sitten kutsuin sen sivulle aloitukseen. Meidän ohjelma meni oikein hyvin, pari pientä herpaantumista itseltäni, joka heti heijastui koiraan, mutta useamman päivän reissusta huolimatta Lumes oli edelleen aivan ihana, iloinen ja reipas tehden ihan parhaansa. Pätkäisin videolle aloituksen, pari kohtaa välistä sekä lopun, jossa Lumes syöksyy palkallensa. En ihan saanut pidettyä sitä hallinnassa kehästä poistumiseen asti. :D


Oman vuoron jälkeen loppuaika sitten vain katseltiin toisten suorituksia, välillä otin koiria vähän häkistä pois touhuamaan. Ennen freestyle-suoritusten alkua oli ruokatauko, jonka aikana oli suunniteltu käyvämme pikaisesti hakemassa Lidlistä välipalaa, mutta jäimme suustamme kiinni Ruotsin huoltojoukkoihin kuuluvan suomalaislähtöisen miehen kanssa eikä ehditty kauppaan, mutta koiria kävelytin pikkasen ulkona. Sitten taas katsottiin freestyleä sekä sen jälkeen olevat (en jaksa tarkistaa oikeaa nimeä, mutta siis joku) useamman koiran ja/tai ihmisen muodostaman ryhmän tanssiesitykset. Tämä lauantaipäivä oli Pohjoismaiden mestaruuksien joukkuekisapäivä sekä karsinta sunnuntain yksilömestaruuksiin. Suomen HTM-joukkue, jossa Lumeksen kanssa siis oltiin, sai joukkuepronssia ja freestylettäjät sijoittuivat hopealle. Jostain omituisesta syystä en vain ollut etukäteen hoksannut, että tänäänkin olisi tarvittu niitä edustusasuja, joten Lumes oli ilman Suomi-mantteliaan ja minä ilman edustushousuja(!), sinisen takin sentään olin hoksannut ottaa mukaan.

Joukkuemestaruuspäivän päätteeksi oli ilmeisesti ollut aiempina PM-kisoina tapana käydä ravintolassa juhlaillallisella (ja vieläpä muistaakseni järjestävän maan Kennelliiton piikkiin). Tällä kertaa tilaisuus oli järjestetty omakustanteisena pitsansyöntinä, eikä se mitään, mutta tapa, jolla tämä pitsaosuus oli järjestetty, tökki pahemman kerran. Oltiin oltu siis jo aamusta iltaan viileässä hallissa kylmissämme, väsyneinä ja nälkäisinä ja niitä pitsoja aletaan vasta tilaamaan palkintojenjakojen päätyttyä. Montakymmentä pitsaa ei valmistunut ihan hetkessä ja ruokaa odoteltiin kylmissämme, väsyneinä ja nälkäisinä toista tuntia. Kun pitsat lopulta saapuivat, niiden monenkymmenen pitsan jakelu monelle kymmenelle ihmiselle ei käynyt hetkessä "mikäs pitsa sulle olikaan" *pengotaan kymmenen pitsalaatikkoa, kunnes löydetään oikea* "ja mikäs sulle" *pengotaan viisi pitsalaatikkoa, kunnes löydetään oikea* jne. Niin sitä viimein syötiin kylmissään, väsyneinä ja nälissään kylmää pitsaa kylmässä hallissa. Pitsa itsessään olisi kyllä ollut oikein hyvää, jos vain olisi ollut lämmintä. Ennen hotelliin ja lämpimään pääsyä piti vielä käydä tankkaamassa valmiiksi huomista varten, että saa ajella pitkälle Ruotsiin ennen seuraavaa auton letkutusta. Visa Electron ei kelvannut automaatille, onneksi löytyi pelkkä Visakin.


Loppuilta meni hotellilla ihmisten kerätessä lämpöä takaisin jäseniinsä ja koirien ottaessa rennosti. Ja olikohan se juuri tämä ilta, jolloin google lauloi hotellin ilmaisessa wifissä ja etsittiin kuumeisesti yöpaikkaa Ruotsista su-ma väliselle yölle, ja loppujen lopuksi sitten ihan järkevästä paikasta huone saatiinkin varattua. Yö nukuttiin ilman mitään probleemia.







Sunnuntai - viimeinen aamulenkki Viborgissa, viimeinen aamiainen Viborgin Golf-hotellissa,  ees taas huoneen ja auton välillä ramppaaminen kaikki kassit, laukut ja muut jutskat takaisin autoon pakatessa, viimeinen ajomatka kisapaikalle ja Pohjoismaiden mestaruuskisojen yksilömestaruudet. Kisapaikallaolo noudatteli eilisen kaavaa suoritusten seuraamisineen, koirien kanssa hengaamisineen ja (miksi, oi miksi tänäänkin pidetyllä) ruokatauolla kiersin koirien kanssa kunnon lenkin teollisuusalueen ympäri. Suomen joukkueista yksilömestaruuksiin oli päässsyt yksi htm-koirakko ja yksi freestyle-koirakko. Tällä kertaa ei mitalisijoille ylletty, vaikka hienon suorituksen tekivät kumpainenkin. Palkintojenjakoseremonioiden ja kiitospuheiden jälkeen pakattiin hallilta koirat, kimpsut ja kampsut autoon, käytiin syömässä ja lähdettiin ajamaan Tanskan halki kohti suuria siltoja ja Ruotsin puolta.


4 kommenttia:

  1. Olipa teillä reissu! Varmasti kuitenkin jollain tapaa opettavainen ja kiva kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli kyllä oikein mukava ja kerättiin uusia kokemuksia iso pino. :) Enpä oikeastaan muita miinuksia keksi kuin kylmän hallin kylmät pitsat. :D

      Poista
  2. Vau, olen kiireiden vuoksi joutunut pitämään vähän taukoa blogin puolella vierailusta ja nyt näin tekstisi reissustanne. Onnea, teillä meni kisat hienosti!
    Ja sen lisäksi varmasti hieno reissu, paljon nähtävää ja koettavaa. Ja parastahan tietenkin, kun koirat olivat mukana, eikä tarvinnut niitä ikävöidä.

    Pitääkin kaivella alempaa, että oletko kirjoitellut jotain koiran kanssa matkaamisesta suhteessa esim tiukkoihin määräyksiin, joita on, kun Suomen ja Ruotsin välinen raja ylitetään. Eli miten hoiditte nuo kuviot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuossa tekstin alussa on linkit reissun aiempiin kertomuksiin, ekana on "etukäteisvalmistelut", jossa kerrottu myös noista koirien matkavalmisteluista.

      Poista